Opel Club Finland (OCF)

Nojoo, jospa vaikka aikansakuluks runoilis tätä tarinaa hieman lähemmä nykypäivää.

Eli, autohan sai siis "uuden" alakerran ja jotain muuta pikku näpräystä, lähinnä edellisten asennusten ja osien siistimistä.

Hieman tämän jälkeen tuli vielä Cranen kärkienkorvaussarja ja saman satsin puola. Sen ainakin huomasi sarjan hyödyksi, että käynnistyvyys parani, tyhjäkäynti tasottui sekä kone kierti pidemmälle.

Loppu syksy taiskin sitte jo kulua ilman ongelmia, eikä talvikaan ihmeitä tuonut. Jotain kylmäkäynnistys-ihmettelyitä oli, mutta niistäkin taidettiin jotenkuten selvitä.

Jossain vaiheessa syksyä Kadetti kävi jopa paikallisen ammatikoulun penkissä. Autoa ei säädetty sen kummemmin, vain pari mittausvetoa suoraan ajosta/perstuntumalta säädeltynä.

Lappu

Lappu siis laskennallista moottoritehoa, häviöt laskettu rullauksesta...

Tietenkin tuostakin vaiheesta puuttuu taas kuvat, sen kerran kun konehuone oli hetken aikaa siedettävän näkönen.

Kevääseen asti siis keskityttiin vain ajelemaan, jotain pientä huoltoa lukuunottamatta.

Pääsiäisenä tuli sitten aika alottaa ruosteiden ja lommojen hävitys. Homma alko siis vasemmasta takakyljestä ja takahiekkapellistä, jotai tuli hieman puhalleltua, hitsailtua lisää jne. Tässä vaiheessa siis kuskin takakaari tuli hitsattua enemmän kiinni (ei kuitenkaan koko matkalta jonkun aivopierun seurauksena), lätkästyä tinat päälle ja pari kerrosta suojaväriä kaareen ja nuihin puhalleituihin paikkoihin. Eli todella tyylikäs leppäkerttu lookki.



Pikkuhiljaa kesää kohti mentäessä hommia jatkettiin aina ajan salliessa, auton ollessa kuitenki vielä joka päiväsessä ajossa.

Lisähitsaus hommiltakaan ei vältytty, eli toinenkin takakaari ja sisäkaaret tuli tehtyä, etuhiekkapellin nurkat, tuuli- ja takalasin alanurkat myös. Tämä apparin puolen takakaaren vanha pala tuli siis käytettyä ihan irti asti ja aseteltua paremmin paikalleen. Sen sentään hitsasin koko matkalta kiinni ja tinasin päälle. Tämä puoli ei vielä ole ruvennut vielä kuplimaan, toisin kuin tuo kuskinpuoli.

Lommoja oijottiin nyppimällä ainakin konepellistä, katosta, apparin ovesta ja etuhiekkapellistä. Ylläreitä tuli mm. apparin ovesta, johon oli vaihdettu joskus puoli pintapeltiä. Pakkelithan siitä oli ihmeellisesti halkeillu ja muutenkin muoto oli hieman ihmeellinen, niin kyllähän sen arvas, että jotain jännää sieltä löytyy. Myös apparin takakyljessä oli ihmeellisiä halkeamia. Niitten alta paljastui 30cm pitkä pysty sauma, taisi olla myös jonkun isomman lommon oikasun jälkiä. Vedellykkin se tietenki oli jonkin verran hitsatessa, joten hommaa oli korjattu lyömällä 10-15mm kittiä. Tähän ei tullut paneuduttua sen enempää, vaan vetäsin vaan pohjalle kylmästi tinaa pahimpien täytteeks, että kitti määrän sai edes puolitettua.

Todennäkösesti näitten aikasempien kolarikorjausten jälkeen autoon oli vedetty ruiskukitti, jonka väliin oli ilmeisesti jäänyt/päässyt paikotellen kosteutta. Ainakin epämäärästä pientä kuplaa oli ympäri autoa. Ikkunanpielissä, katossa (tippakouruissa ja keskellä kattoa läntteinä), konepellissä, kuskin kyljessä ja ovessa...

Välissä käytiin myös hieman kokeilemassa miltä tuollanen pikkuradalla leikkiminen tuntuu, eli Kouvolassa.




Ilmeisesti en o ite kummassakaa kuvassa ajamassa, näyttäs meinaan, ettei ne päättyny spinnauksee :d:

Jaaha, taas on toista kuukautta menny edellisistä kirjotteluista, niin jospa taas hiukan lähemmä tätä päivää.

Eli tuon ekan Kouvolan reissun jälkeen kesäkuun lopussa oli tarkotus seuraavana sunnuntaina lähteä uudestaan opettelemaan ajamista, samaan paikkaan.

Viikolla oli tarkotus varoiks vaihtaa kansipahvi, kun oli pari kertaa lämmöt hieman karannut, sekä tuola edellisellä reissulla lämppärin muovinen hana katkes omia aikojaan, niin sieltähän tuli tietenkin kaikki nesteet pihalle punarajalla olevasta koneesta. Koska konepellin takareuna oli nostettuna ylös, tuli vedet tietenkin tuulilasille, josta avonaisten ikkunoitten kautta sainki sitte maistella kuumaa jäähytysnestettä. On muuten kiva putsailla laseja sisäpuolelta kunnolla roiskuneesta nesteestä. Sai muutaman kerran käydä läpi, ennekä oli kirkkaat.

Kansipahvi oli vielä ihme kyllä ehjä, eikä muitakaan vauriota näkyny. Kannesta otettiin pari kymppiä lisää pois tässä välissä, kun muutakin pientä lisähiplausta sille tein. Lisäks tuli vaihdettua vielä venttiilinjousia siinä toivossa, että ne olis edes hieman jäykemmät. Eli imuihin tuli uudet vakiot ja pakopuolellta lähti rotocapit pois ja tilalle tuli 2litrasen jouset sopivaan mittaan passattuna. En enää muista minkä verran tuossa tuli lisää painetta, mutta muutama kilo kuitenkin. Nokka vaihtui myös johonkin mietoon hiottuun.



Tää paketti ei ollu ku pari päivää ajossa, eikä oikeestaan kerinny vielä saamaan ees mieleisiin säätöihin, kun tuli jo seuraava "keskeytys". Eli lauantaina, kun olin työmaalla nosturilla säätämässä aurausta ja silpomassa lisäkäännön rajottimista ylimäärästä tavaraa pois, siinä sitten paikallaan kierrätellessä yhtäkkiä alko käymään kolmella. Nooh, perus tulpan johtojen irrotukset, ok, yks pytty pimeenä. Ei vaikutusta vaihella ristiin tulppia eikä suuttimia. Lisäks putkesta tasanen sininen savupilvi. Ekana tietenki kävi mielessä, että eikai taas...

Sitähä ei sitte maltettu sen kummemmin edes tutkia, vaan puhelinta kouraan ja seuraavaa alakertaa ehtimään. Suunta Heinolaan ja telwiniltä "sisäänajettu" hieman tuoreempaa perua oleva X16SZR motti mukaan. Tässä vaiheessa todettiin sentään, että ei kyllä aleta enää yöllä alakertaa vaihtamaan, keskitytään nesteytykseen ja mennään sitte vaan kattelemaan sunnuntaina radalle.

Seuraavalla viikolla sitte ruvettiin, vieläkään sen kummemmin tutkimatta, repimään konetta pois. Eihä siin tietenkää enää kauaa menny, olihan tuota jo harjoteltu. Vasta kun kaikki muu oli jo siirretty seuraavaan alakertaan, joka siis oli vaan tarkotus nakata sellasenaan, edes tiivisteitä uusimatta paikalleen, otettiin kansi auki. Siinähän tietenki sitte pääs taas muutama kirosana, oishan tuo ny pitäny tajuta aikasemmin, kerta kone ei ees huohottanu yhtään tällä kertaa.
Eli keinuvipu poikki, olikohan 2. imu. Olihan niillä keinuilla perimätiedon mukaa jo n.5tkm ajettuki, saman verran kuin tuolla hiotulla nokallakin. Kulumaa ei kuitenkaan ollut keinuissa yhtään. Siinä vaiheessa sitten enää viittitty ruveta romuja takasinkaan pulttaamaan, vaan laitettiin tuo telwiniltä tullu alakerta, meinattiin, ettei se kuitenkaan kauaa kestä, kerta tais olla jo hyvän matkaa päälle 300tkm ajettu. Hyllystä vanhat orggis keinut, sekä uus kytkin. Vanha levy oli 3 tai 4 kohtaa lähteny repeemään, eli senki hajoominen tais olla aika lähellä. Hyllyyn oli jo onneks valmiiks ostettu uus levy ja SRE:n asetelma. Kansi vedettiin tässä vaiheessa jo ainakin kuudetta kertaa samoilla pulteilla, mitä niitä vaihtamaan, nehän o hyvät orggis 10.9, eli ei hätää. Taitaa olla vieläkin samat ja ainakin kerran avattu taas välissä.

Auto tietenki taas aikanaan saatiin läjään ja jopa viikko taidettiin välissä ajellakki, kunnes piti jatkaa maalausrojektia.

Maalaushommista sentään muutama kuva jo onkin, vaikka eipä siitä kummonen tullut. Kyseessä siis eka auto, mikä maalattiin ja pohjia yritettiin tehä. Tavote yks värisyydestä kuitenki täytty, sehän oli tärkeintä.
Näissä kuvissa näyttää olevan vielä lasit paikallaan siinä toivossa, että sisällä ois vähän ees vähemmän siivottavaa.



Tietenki, jottei tääkin ois ollu liian helppoa, nii jotain piti koheltaa. Eli olin pihalla pöllyttämässä vanhoja pakkeleita ja ruostetta pois hiekkapellistä pihalla, kun rippaski yhtäkkiä sadekuuroa. Eihä siinä, äkkiä takas talliin sisälle, ettei pakkelit ja paljaat pellit kastu. Tietenki kynnyksellä oli korokkeena vaneri levyn pala ja pari lankkua, ettei pakoputki jää matkalle. Eikö perkele lankun pätkä pompauttanu sen levyn palasen ilmaan, kun vähä turhan lujaa ajoin sisään. Levy tietenki kiilautu sitte hiekkapellin ja kynnyksen reunan välii ja onneton automekaanikko vielä kolautti päänsäkki jonnekki, oliko ny sitte tuulasinkehyksen reunaa vai mihin.



Hiekkapellin kanssa sitte iski laiskuus ja en jaksanu enää uudestaan sitä oikoa hyväks asti, olihan se reilu kuukaus sitte kertaallee oijottu vanhoista jäljistä. Eli se ei hakattu kun vähän sinne päin, eli jäihän siihen aikamoisia ryhmyjä. Sen verran sai kipeetä tuossa, että hiekkapellin takana oleva poikki"palkkiki" oli pari kolme senttiä mutkalla.

Pari päivää sitä sitten vielä hierottiin, kunnes siirryttiin kaverin talliin maalaamaan. Omalla tallilla ei viittiny maalata muutakun konepellin ja takaluukun pohjavärit ja sisäpuolet pintaväriä. Ihan vaan sen takia, että sielä on tuota muutakin romua sen verran, ettei kaiken tarvi olla maalisumussa.

Väliin tuli siis kerros, paikotellen kakskin epoksia. Tuonkin kanssa kävi sellanen moka, että ennen ekaa pintakerrosta ei epoksia hiottu kuin pelkästään sienellä, joten se jäi liian epätasaseks.



Tuohon tuli sitten päälle perus kiiltävä polyuretaanimaali, sävy suoraan RAL-kartasta, originaalia mukaillen, toki hieman kirkkaampana kuin alkuperänen ruskehtava.



Tässä vaiheessa todettiin vasta, että sitä epoksia ois pitäny hio enempi. Eipä tuo mitään, muutenki ekassa kerroksessa oli hieman laikkua ja muuta sanomista, joten ei muutakun vesihionta ja uus yritys. Luukut laitettiin paikalleen/jätettiin rakoselleen tokaa kerrosta varten, olihan oven välit yms. vedetty jo tuossa ekalla kierroksella.



Samalla kun osat oli irti tuli vihdoinki maalattua nuo pitkään häirinneet vilkun pohjat ja umpioista keskitötteröt ja muovit sisältä mustaks.

Todella maukkaan värinen

kyllä !
väri sopii kadduun.

Jep, se ehkä kaikista harvinasin Kadetin väri
Ei kyllä o ehkä todellisuudessa ihan noin kirkas, kun mitä noissa just maalattuna auringossa otetuissa näyttää.


Maalauksen yhteydessä tehtiin myös sen verran tilaa kaariin, että sai uudet vanteet mahtumaan taaksekkin pyörimään. Eli siis perus Borbet A:t, hinnat alkaen mitoilla, eli 15x7, et 20 (tai 25, evm.) ja jollain vinkuintialaisilla halpis 195/50-15 kumeilla.

Muutama poseeraus kuva Syyskuulta -09

Komeahan se on Vielä kun tuon oman sais joskus lähellekkään yhtä hyväksi, ei vaan jostain syystä itekseen tuolla hallissa valmistu, johtuiskohan pakkasista

Hyvän näköinen Kadetti!

Kiitoksia. Tuosta ei ookkaa sitte ulkonäöllisesti menty oikeestaan ku huonompaan suuntaan. Kiitos päin p**settä tehtyjen pohjien sekä Suomen talven. Eikä taida yhtään helpottaa, että tuntuu olevan sillon tällön enemmän vauhtia ku taitoa rukkasissa.

Syksy -09 menikin sitte suuremmitta murheitta, mitä nyt piti heti ekat lommot tehä takapäähän peruuttamalla tuon jossain kuvissa näkyvän vihreän D:n keulaan peruuttamalla. Eivät tietenkään ainoiks jääny, kun talvella piti umpijäistä autoa työmaalla katokseen peruuttaessa vanhaan korinoikasu pukkiinki vähä tökkästä.

Tän näkösenä mentiin talvella -10, hieman löysemmät takajouset oli talven, peräki tais tipahtaa aavistuksen turhan alas tuolloin, ainakin keulaan verrattuna.

Tässä vaihees alko tietenki iskemää kiire, koska seuraavana lauantaina oli 60's&70's Clubin ratapäivä Botniaringillä Sunnuntai oli varapäivänä valmistumiselle, koska silloin oli taas mahdollisuus mennä Kouvolaan ajelemaan.


Palikkaahan oli jo onneks kertyny mukavasti tähän mennessä nurkkiin ja jotain oli jo valkkailtunaki. Lohko oli viety jo pari viikkoa aikasemmin koneistamoon hoonauksen ja kansitason oikasuun. Taisha siitä samalla milli lähteä poiski.
Lohkoks tuli siis perus 20ne lohko, männät ja kanget on xe:stä. Männistä oli jo valmiiks sorvattu reunasta rappu pois, eli venttiilinkoloja lukuunottamatta tasalakiset. Männät ja kanget oli hieman sekasarjaa, joten painoissa oli hieman heittoja, jotka tasoteltiin parin gramman sisään.
Vauhtipyöräks tuli poteropyörä jonka on kevensin litteen painoseks, vai oliko vähä alle. Kytkimeks piti tulla 230mm xe asetelma massalevyllä, mutta kävi ajatuskatkos levyä tilatessa ja joutu laittamaan 215 perus italianpojan törvikelevyn jollain käytetyllä asetelmalla.
Kampiakseli meni kiillotuksella ja öljypumpulle riitti tarkistus ja "pohjan" tasohionta.



Kanneks tuli "ensimmäinen käteen osunu" hyllystä. Kanavat tuli pikasesti tasotettua, ohjurin ja seetirenkaan ympäryksiä hieman muotoiltu. Venttiilit tuli myös kiillotettua ja hieman muotoiltua. Palotilaa taisin kanssa hiukan sipasta imuventtiilin laidalta. Korkeuteen ei koskettu tasohiontaa enempää. Nokkana toimii joku Enemin valmiste, jonka mallia en tarkemmin muista.

Pakosarjan tein leikkaa/liimaa/pilaa periaatteella xe:n sarjasta, hieman putkien pituuksia tais tulla muuteltua.

Ohjausta hoitaa vakio (c)20ne ml 4.1 motronic, lambda tieto laajakaistalta ja jakajana 18S remmijakaja.

Laatikoks tuli cih kopalla oleva 240 getrag välilaipalla, niitä Mikkelin tuotoksia. Kytkinkäpälä on pyöräytetty "väärälle" puolelle ja painelaakerin alla on Spikeyn mitoilla tehty holkki. Käpälän tapin jatkamista kokeilin, mutta en ilmeisesti jatkanu tarpeeks, tai ainakaa en saanu asentoa mieleiseks sillä keinollla.

Jottei homma ois ollu liia helppoa, sattu tietenki olee kiireisin päivystysviikko töissä sille kesää, ainaki mitä itelle osu, eli 8 keikkaa, normaali työviikon päälle.
Onneks edes koneenkorvat ja öljypohja oli tullu tehtyä valmiiks jo ennakkoon, sekä pakosarjaaki oli jo jonku matkaa tehtynä. Kaikki loput pitiki sitte rakentaa tuossa välissä. Iskaritornien vaihto, konehuoneen putsaus ja maalaus, koneen kasaus, vesiletkut, syylärinkiinnitykset, kaasupoljin vaijereineen, sähköt, pakoputki, laatikon kannakkeet, kardaani, vaihdekeppitellinki ja kytkinvaijeri yms. pientä.

Pientä mittavirhettä oli käyny tälläkin kertaa koneenkorvia tehdessä, eli joutu jättämään koneen etummaisiin reikiin palkissa, kun keskimmäisiin olin ollu sen tekevinäni alkujaan. Tuli tietenki ahdasta lämppärin kanssa. Tästä syystä vaihdekeppi on tässäkin aavistuksen liian edessä. Nytkään ei taida konetta mahtua nostamaan pois ilman, että ottaa kannen ensin irti.



Sehän oli jo selvää perjantaina kun 10 aikaan illalla kerkesin tallille, ja konehuoneeseen oli ilmestyny vasta korin sähköt ja kilkkeet sekä jarruhärvelit, että Jurvaan ei tarvi lähteä. Eli tavotteeks otettiin, että pääsee sitte edes sunnuntaina heti tuoreeltaan ajamaan koneesta vian pihalle.

Jotain sekalaista häröilyä lauantai-iltayöstä.

Muistinpa tämänki topicin välillä. Eli taas vähän matkaa kohti tätä päivää.

Lauantai illan kääntyessä yöks ja yönki taittuessa jo aamuks, alko vihdoinki olemaan paketti kasaanpäin. Eli tunnin "yöunien" jälkeen virkeänä sähköjen kimppuun, vain todetakseen, että ei sitten tullu otettua yhtään kaaviota tallille mukaan.
Tunti ja toinen ihmettelyä muistin varassa, välissä telwinin herätys ja lisää ihmettelyä, mutta rupeshan se kuitenki jo jotenki aivastelemaan, kun vaan kävi vielä kertaalleen kaikki läpi. Jotakin pientä oli joku yöllä asialla olleista sähköjä alottaneista "apupojista" vedellyt väärin, sekä ite olin taas kerran sotkenut tulpanjohdot. Eihän sitä nyt taas voinu tajuta heti, että tuo remmijakaja pyörii eripäin kuin edellinen versio.

Loppujen lopuks vesiletkut, jonkin näkönen pakoputki paikallaan ja käyntikuntosena auto oli taas joskus 14-15 aikaan sunnuntaina. Tässä vaihees ei auttanu enään kun todeta, että vaikka vielä Kouvolaan radalle kerkiäiskin kokeilemaan, niin ei ollu tallilla ketään, kuka ei ois nukahtanu rattiin jo sinne menomatkalla, saati takaskin ois autot+kärry pitäny saada. Eli tyydyttiin heittämään vain muutaman kilometrin testilenkki ja savustamaan yhdet renkaat kaverin työpaikan pihaan.

Kovasti oli puhetta, että nyt pitää pitää ainakin pari päivää vapaata tallilta, ennekä viittii tulla edes siivoomaan jälkiä. Jostain kuitenki löyty motivaatiota jo heti maanantaiks tulla töitten jälkeen parantelemaan viikonlopun kiireellä tehtyjä asennelmia. Ajoon auto tuli varsinaisesti kuitenkin vasta seuraavana viikonloppuna. Pakoputkea tehtiin muutamaan kertaan uusiks, välillä lisää osia tilaillen. Vesikiertoakin tuli ihmeteltyä hetki, ennekä alko pelaamaan sopivan tuntusesti ja ilmamäärämittaria saikin sitten rukata melko pitkään, ennekä alettiin olemaan edes sieläpäin.

Tuolta se sitten näytti joskus syyskuussa, kun alko olemaan hierottuna suurinpiirtein tämän hetkiseen kuosiinsa.

Seuraavan kerran vahinko kävikin sitten radalla, eli OCF:n Syyspartyillä tuli käytyä maistelemassa hieman Kouvolan syheröradan rengasvallin kulmaa.
Ei pitäs taas yrittää jotain mitä ei osaa, vai miten se oli.

Alpha onnistu saamaan kuvankin



Sekä omasta kamerasta muutama vahinkokuva




Hauskaa kuitenkin oli, niinkuin tähän asti radalla aina, joten eipä sen väliä. Ovelle ei o vieläkään tehty mitään muuta, kuin enimmät potkastu ulos. Alkaa olla aika rujonnäkönen näin talven jäljiltä, mutta eipä tuo mitn, niin alkaa olla koko muukin auto.