Kerrotaanpa omista kokemuksista VP44 parissa, kun boksi tällä hetkellä matkalla Iisalmeen.
Ostin siis Huhtikuussa 2010 Omegan X20DTH moottorilla ja CD-varustetasolla. Perustietona oli, että kyseisessä moottorissa on tyyppivikana pumpun hajoaminen.
Ei tarvinnut kauaa miettiä ostopäätöstä, kun yksilöön oli juuri vaihdettu pumppu oikein paikallisen Diesel-huollon toimesta ja varusteetkin pelasivat. Korikin oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja hinta halpa.
Heti auton saatuani huomasin, että se jättää seistessään lätäkön dieseliä allensa. Vika löytyi huonosti kiristetyistä suutinputkista. Ajattelin että OK, pumppuremppa tehty juuri ja jäänyt löysälle, sattuuhan noita...
Eipä mennyt kuin viikko, niin auto jäi aamulla töihin lähtiessä ruutuun. Lähti käymään ja sammui, sen jälkeen ei elonmerkkejä. Ensireaktio oli tietysti uuden pumpun leviäminen...
Asiaa tutkittiin ja viaksi osoittautui kuitenkin paluupuolen letkut. Olivat ikivanhat ja kiinni miten sattuu. Näitähän ei asiantunteva Diesel-korjaamo uusi pumppurempan yhteydessä, eihän?
Jäi sitten mietityttämään tuo korjaamon ammattitaito ja otin sinne yhteyttä. Minulle paljastui ettei autoon ole suinkaan vaihdettu uutta pumppua, vaan käytetty (ilmeisesti purkuautosta).
Tarkempi vilkaisu auton papereihin ja eihän sielä tosiaan mainita sanallakaan uudesta pumpusta, kuitissa mainittuna ainoastaan "pumpun vaihto".
Kysyessäni miksei paluuletkuja ollut vaihdettu, sain vastaukseksi vain, että asiakas oli halunnut ettei tehdä mitään ylimääräistä pumpun vaihdon lisäksi ja senkin työn hinta oli erittäin alhainen.
Löysällä olleita suutinputkia ihmeteltiin ja vannottiin, että on kiristetty kunnolla. (Tämä vika sitten selvisi myöhemmin. Tod. näk. oli kiristetty kunnolla, mutta olivat löystyneet.)
Auton alkuperäisen pumpun sain korjaamon nurkasta itselleni mukaan kun sitä pyysin. Tässä vaiheessa yritin saada yhteyttä auton myyjään kyselläkseni tarkempia tietoja remontista.
Minulle ei vastattu ja toisesta numerosta soitettaessa heti asian selvittyä lyödään luuri korvaan. Varsinainen perävalotakuu...
Autossa oli siis käytetty pumppu, jonka kilometreistä minulle ei ollut tietoa. Tätä kyseistä yksilöä ei ollut kuitenkaan korjattu, joten tiedossa oli uusi hajoaminen "joskus tulevaisuudessa."
Auton alkuperäinen pumppu osoittautui boksi-vialliseksi kuten epäilinkin. Luovutin sen tutulle korjaajalle joka omiakin Opeleitani huoltanut ja pumppuremontteja tehnyt useita.
Olin kuitenkin autoon tyytyväinen, se oli kaikesta huolimatta ollut kohtuu hintainen ja se paluuletkujen uusinnan jälkeen pelasi moitteetta. Autolla oli tässä vaiheessa kilometrejä noin 305tkm.
Noin puolen vuoden jälkeen auto alkoi taas jättää dieseliä allensa. Taas suutinputket kireälle ja kovaa ajoa. Kilometrejä oli noin 330tkm.
Viime syksynä/talvena merkkaus taas alkoi, tosin tällä kertaa pahempana. Auton pysäyttäessä oli aina havaittavissa voimakas dieselin haju. Koska olin suunnitellut termarin vaihdattamista talvea varten, vein auton huollettavaksi.
Seuraavana päivänä minulle soitettiin ja kerrottiin pumpun olevan löysällä. Näinollen se pääsi heilumaan ja oli syönyt suutinputkien kierteet p*skaksi. Pari putkea uusiksi ja pumpun kiristys, halpaa hupia... Kilometrejä 350tkm.
Tämän jälkeen auto pelasikin moitteetta. Ei enään vuotanut ja lähti paremmin käymäänkin (jakoketju vaihdettiin pumpun kiristyksen yhteydessä ja ajoitettiin kunnolla.)
Viikko sitten kävi kuitenkin se mitä pelkäsin/odotin. Moottoritiellä mäkeä ylös ajaessa vauhdista vedot pois ja moottori sammui. Rullaus penkalle ja ei lähde käymään, vikavalo loistaa iloisena kojelaudassa.
Auto hinattiin korjaamolle ja luettiin ne perinteisen pumpun vikakoodit. Tämän jälkeen boksi irti ja kohti Iisalmea, nyt odotellaan koska sen saisi takaisin.
Kilometrejä 369tkm, ehtihän tolla vaihdetulla pumpulla jo ajamaan 65tkm.
Ei muuten ole kivaa ajella kesän ensimmäisinä hellepäivinä lainavolvolla, jossa ei ole ilmastointia...
Toivottavasti ilmaus herättäs henkiin, alkaa pakokauhu iskeä kun ei ole omaa autoa.