Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten väitetyn rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten piirteiden, tai sanan laajemmassa merkityksessä muutenkin kulttuurin tai etnisen alkuperän erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismia voivat olla myös toimintatavat ja sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen. Rasismiin perustuva syrjintä on länsimaissa joissain tapauksissa rikos. Rasismi on Suomessa myös peruste rangaistuksen koventamiselle rikoksista tuomittaessa. Arkikielessä sanaa rasismi käytetään joskus myös puhuttaessa muusta syrjinnästä, kuten ikään perustuvasta syrjinnästä eli niin sanotusta ikärasismista. Rasismi yhdistetään usein etnisten konfliktien lietsontaan, rotuerotteluun ja joskus myös käsitykseen ihmislajin biologista jakautumisesta eri ihmisrotuihin. Nykyisin rasismia pidetään yleisesti sekä moraalisesti, että lainsäädännöllisesti tuomittavana ja siksi yksilöt pääsääntöisesti kieltävät asenteidensa tai toimintansa rasistisuuden.
Rasismiin yhdistetään toisinaan ajatus jonkin rodun tai etnisen ryhmän vallasta tai ylivallasta. On esimerkiksi valkoista ylivaltaa (englanniksi esimerkiksi white power tai white supremacy) ja mustaa ylivaltaa (esimerkiksi black power) ajavia tahoja. Rodullista tai etnistä ylivaltaa ajavat liikkeet haluavat yleensä muodostaa yhteiskunnan, jossa vallitsee rotujen välinen arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet. Toinen rasismin muoto liittyy rotupuhtauteen, jonka kannattajat pyrkivät estämään kielloin rotujen tai kulttuurien sekoittumisen.
Rasismin määritelmiä
Tummaihoinen mies juo mustille tarkoitetusta vesisäiliöstä Yhdysvalloissa vuonna 1939.
Rasismi käsitteenä tuli laajempaan käyttöön vasta 1930-luvulla. Rasismia on historian aikana määritelty eri tavoin arkikielessä, politiikassa ja lainsäädännössä. Suppeimmassa merkityksessä käsitettä käytetään kuvaamaan vain tietynlaisia aatteita, asenteita ja näihin liittyvää toimintaa. Laajemmissa rasismin määrittelyissä puolestaan pyritään huomioon ottamaan rasismin syntyyn vaikuttavia yhteiskunnallisia rakenteita ja historiallista asiayhteyttä.
Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:
»”kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”»
Timo Makkonen on määritellyt rasismin seuraavasti: ”Rasismia ovat (…) sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.” Rasismiksi määritellään siis sekä kansainvälisten sopimusten, Suomen lainsäädännön että tutkijoiden piirissä yleensä nykyään myös kulttuurirasismi. Lisäksi on olemassa vaikeasti havaittavaa piilorasismia.
Rasismin historia länsimaissa
Valkoihoinen mies kutsuu kiinalaista tuomaan juotavaa postikortissa.
Ksenofobia eli muukalaiskammo, etnosentrismi (oman etnisen ryhmän pitäminen muita parempana) ja endogamia (avioituminen vain omaan etniseen ryhmään kuuluvien kanssa) ovat vanhoja ilmiöitä, joita on esiintynyt ja edelleen esiintyy monissa kulttuureissa. Modernin länsimaisen rasismin yhtenä merkkävimpänä juurena pidetään transatlanttisen orjuuden vaikutusta eurooppalaisten asenteisiin muita kansoja kohtaan. Tämä rasistinen ideologia kehittyi 1500-luvulta alkaen kolonialismin ja orjakaupan yhteydessä ja niiden ideologisena oikeuttamisena. Historioitsija Immanuel Geissin mukaan tämä pääsääntöisesti afrikkalaisiin kohdistunut kielteinen suhtautuminen ilmaisee eurooppalaisten suhtautumista muuhun maailmaan, kun taas rasismin toinen pääkehityslinja, antisemitismi, on moderniin euroamerikkalaisten yhteiskuntien sisäiseen kehitykseen liittyvä piirre, koska juutalaiset ovat "valkoisia".
1800-luvulla keskeiseen asemaan nousi biologinen rasismi, joka perustui ihmisten rotuluokitteluun ja frenologiaan (oppiin kallonmuotojen ja luonteenpiirteiden vastaavuudesta).
Taksonomian isä, Carl von Linné, jaotteli ihmiset neljään rotuun teoksessaan Systema naturae: Homo sapiens americanus, joka oli punertava, temperamentikas ja alistuva; Homo sapiens europaeus: valkoinen, vakava ja vahva; Homo sapiens asiaticus: keltainen, melankolinen ja ahne sekä Homo sapiens afer: musta, passiivinen ja laiska. Lisäksi Linné kehitti viidennen rodun H. s. monstrosus (lat. monstruosus, ’luonnonvastainen’). Tähän kuului muun muassa khoit ja saamelaiset. Von Linnén rotujärjestelmässä oli selvä hierarkia, jossa eurooppalaiset olivat korkeimmalla ja afrikkalaiset alimpana. Von Linnén rotujaottelu muodostui pitkään vallinneen rotukäsityksen pohjaksi. Ennen sitä Euroopassa rotu oli yleensä käsitetty kansallisuuden kanssa rinnastettavaksi ilmiöksi, mutta nyt eurooppalaiset alkoivat samastua laajempaan valkoihoisten ryhmään. Antiikin Kreikan kauneusihanne muodostui rotuhierarkian pohjaksi, ja mitä kauempana joku ihminen oli tästä ihanteesta, sitä vähemmän valkoinen eli ”kaukasialainen” hän oli.
Yhdysvaltalainen postikortti 1900-luvun alusta. Yhdysvaltain musta väestö oli rasistisen pilkan kohteena etenkin vesimelonimainoksissa, joissa kuvattiin mustien olevan kiintyneitä vesimeloneihin.
Francis Galtonin teosten, erityisesti kirjan The Comparative Worth of Different Races (1869), pohjalta syntyi 1800-luvun loppupuolella tieteelliseksi rasismiksi nykyään kutsuttu tutkimusala. Galton asetti eri rodut älykkyysasteikolle, jonka toisessa ääripäässä sijaitsivat ateenalaiset ja heidän alapuolellaan laskevassa järjestyksessä englantilaiset, skotlantilaiset ja pohjoisenglantilaiset. Brittien alapuolella olivat afrikkalaiset ja alimpana luokittelussa olivat Australian aboriginaalit.Galtonin teorioista tuli hyvin suosittuja Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja ne vaikuttivat voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän luomiseen 1900-luvun aikana.
Äärimmäiseen muotoonsa rasismi kehittyi natsi-Saksassa, jossa rasistisin perustein toteutettiin juutalaisten ja romanien joukkotuho sekä pyrittiin kaikkien rodullisesti alempiarvoisiksi määriteltyjen kansojen järjestelmälliseen alistamiseen.
Toisen maailmansodan jälkeen rasismia alettiin yleisesti tuomita ja tieteellisessä tutkimuksessa ryhdyttiin yhä voimakkaammin kritisoimaan tieteellisen rasismin oppeja. Rasistisen aatteen yleisimmäksi muodoksi onkin noussut kulttuurinen rasismi, joka perustelee etnisten ryhmien eriarvoisuutta näiden kulttuurisilla eroilla. Tähän keskeisesti liittyvät myös yleiset etniset stereotyypit ja ennakkoluulot.
Rasismi Suomessa
Rasismista ei perinteisesti ole keskusteltu Suomessa laajasti ja sitä ei ole ennen 1990-lukua juurikaan tutkittu. Usein on ajateltu ettei Suomessa juuri ole ilmennyt rasismia, koska maassa ei ole ollut paljon maahanmuuttajia eikä suuria etnisiä vähemmistöjä. Ilmiöistä, jotka monissa muissa maissa on tulkittu rasismiksi on Suomessa puhuttu usein syrjintänä, muukalaispelkona tai suvaitsemattomuutena.
Kuitenkin esimerkiksi venäläisiin ja lappalaisiin on kohdistunut pelkoja, joista on tallentunut paljon merkkejä myös kansanperinteeseen (ryssäviha). 1800-luvulla ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai "itäeurooppalaiseksi roduksi". Toisaalta suomalaiset antropologit sovelsivat ulkomailta lainaamiaan hierarkisoivia rotuteorioita saamelaisiin aina 1930-luvulle asti. Vuonna 1952 ilmestyneessä Heikki Wariksen teoksessa Suomalaisen yhteiskunnan rakenne kerrottiin suomalaisten kuuluvan kahteen "valkoisen suurrodun" alarotuun ja että "maassamme on ainoastaan kolme, lukumäärältään ja merkitykseltään aivan mitättömän pientä rodullista vähemmistöä": mustalaiset, lappalaiset ja juutalaiset, joista mustalaiset ja juutalaiset olivat täysin suomalaiselle rodulle vieraita elementtejä.[5] Suomalaisissa kouluissa käytettiin aina 1960-luvulle asti oppikirjoja, joiden mukaan ihmiset olivat jaettavissa erilaisiin rotuihin, jotka olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. Suomen vanhoista vähemmistöryhmistä tutkimusten mukaan rasismin ja syrjinnän uhreiksi joutuvat erityisesti romanit.
Rasismi ja maahanmuutto
Rasismiin liittyvät asiat nousivat julkiseen keskusteluun 1990-luvun alussa, kun Suomeen saapui aiempaa enemmän ulkomaalaisia. Saman aikaisesti rasismia ryhdyttiin myös tutkimaan tieteellisesti. Tutkimuksissa on havaittu rasismia Suomessa muun muassa asenteissa ja arjen toiminnassa. Vaikka suomalainen media on harvoin avoimen rasistinen, ovat tietyt sterotyyppiset puhe- ja esitystavat silti yleisiä muita kansoja ja kulttuureita käsittelevissä uutisissa. Rasismin kohteeksi joutuvat erityisen yleisesti somalit ja venäläiset. Vähiten nykyisestä rasismista kärsivät länsimaista tulleet maahanmuuttajat. Suomessa tapahtuu jatkuvasti "viharikoksia" eli rasismin motivoimaa väkivaltaa, jonka uhreiksi ovat joutuneet henkilöitä, joiden ei katsota olevan "juuriltaan suomalaisia" kun myös ihmisiä, joiden on katsottu "liittoutuneen" näiden ryhmien kanssa. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu muun muassa rasismista kirjoittaneita toimittajia.
Rasistinen terminologia
Pääartikkeli: Neekeri
Maahanmuuttajien ja muiden ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavien parissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että heistä neekeri-sanan käyttö ilmentää jokapäiväisiä rasismin kokemuksia. Rasismia kokeneet ovat joutuneet julkisesti nimitellyiksi kaduilla, ravintoloissa ja tavarataloissa. Lasten ja nuorten kokemuksia kartoittaneessa tutkimuksessa havaittiin, ettei termillä merkitä vain henkilöitä, joilla arvellaan olevan afrikkalaisia juuria, vaan yleisesti myös ”ei-suomalaiseksi” tai ”vähemmän suomalaiseksi” katsottuja henkilöitä. Termin käyttö koetaan usein vallankäytöksi ja alistamiseksi. Ulkomaalaistaustaisten nuorten kokemuksen mukaan neekeri-sanan käyttäjänä oli usein henkilö, joka oli rasisti tai jonka ei ollut tarvinnut kohdata rasismin kysymyksiä. Esimerkiksi afrikkalaistaustainen näyttelijä Kaisla Löyttyjärvi on todennut, että ”Se ylemmyydentunto kyllä tiivistyy siihen sanaan”.
Rotusyrjintä
Karikatyyri tummaihoisesta henkilöstä postikortissa
Rotusyrjintä merkitsee tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien suosimista tai johonkin tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvien syrjintää esimerkiksi työelämässä, oikeudenkäytössä, julkisissa palveluissa tai asunnonvuokrauksessa. Maailmalla esiintyy edelleen lainsäädäntöä, jossa hallitseva etninen ryhmä on antanut itselleen etuoikeuksia. Esimerkiksi Malesiassa malaijit, joilla on poliittinen valta, ovat säätäneet itseään suosivia kiintiöitä. Niiden seurauksena malaijit ovat yliedustettuina virkamiehistössä, valtion yliopiston opiskelijoissa ja valtion apurahojen saajina. Lisäksi muun kuin malaijinkielisen koulutuksen antamista on vaikeutettu. Tämä syrjintä asettaa Malesian kiinalais- ja intialaisvähemmistöt malaijeja huonompaan asemaan.
Etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja tuoreessa yhdenvertaisuuslaissa. Kielto ei kuitenkaan koske viranomaisten harjoittamaa ulkomaan kansalaisten erityiskohtelua silloin, kun se on lakiin perustuvaa, eikä se yleensä koske myöskään yksityisten henkilöiden välisiä suhteita työelämää lukuun ottamatta.
Rotuerottelu
Apartheid-kyltti
Siirtomaahallinnot pyrkivät usein pitämään eurooppalaiset ja siirtomaiden alkuperäisasukkaat sekä orjat ja näiden jälkeläiset erillään toisistaan. Esimerkiksi Yhdysvaltain etelävaltioissa ja Etelä-Afrikassa tämä politiikka jatkui vielä pitkään 1900-luvulle. Mustille ja valkoisille oli muun muassa erilliset koulut, sairaalat, paikat busseissa, ravintolat ja käymälät. Myös seka-avioliitot oli kielletty.
Etelä-Afrikassa suurapartheidin nimellä tunnettu yhteiskuntapoliittinen ohjelma meni vielä pidemmälle. Sen tarkoituksena oli pitää maan ei-valkoinen väestö poissa valkoisten asuttamilta alueilta ja siten ”pelastaa valkoinen yhteisö häviämiseltä”. Sen keskeisenä ajatuksena oli, että rotujen täydellinen erottaminen toisistaan johtaisi vakauteen ja järjestykseen. Uskottiin, että eteläafrikkalaiset ei-valkoiset väestöryhmät hyväksyisivät omien yhteisöjensä tilanteen, kunhan heidän yhteytensä valkoiseen Etelä-Afrikkaan pidettäisiin mahdollisimman vähäisenä. Maan pääministerin Hendrik Verwoerdin mukaan afrikkalaisten ”ei tulisi haluta integroitua eurooppalaisen yhteisön elämään, vaan ymmärtää, että hänen omassa yhteisössään kaikki ovet ovat avoinna”.
Suurapartheidin tarkoituksena oli myös turvata halvan työvoiman saatavuus ja kuitenkin pitää afrikkalaiset poissa kaupungeista rakentamalla tehtaita mustien heimoreservaattien rajoille. Hallituksen lopullisena tavoitteena oli siirtää kaikki afrikkalaiset bantustanien kansalaisiksi.
Siinä vähän pureskeltavaa.
Ja juu... Olen rasisti.
