Savolainen kirjoitti:Urheilu vaatii työtä.Jukkis69 kirjoitti:Mikähän siinä on että Somaliasta ei tule hyviä pitkänmatkanjuoksijoita vaikka naapurimaista kyllä.
"tummat ystävämme"
Re: Re:
Totta. Perkeleestäkö se tietää savimajasta suomeen lähteä.Jari79 kirjoitti:en vain ymmärrä miten se "oikea" pakolainen pääsee sieltä somaliasta pois jos niillä ei ole rahaa ollenkaan... el kyllä se ns. sen maan eliitti lähtee sieltä ensin...
Useita 60/70luvun oikeita Opeleita ja käyttikset
Vectra C Wagon 1.9CDTI 150hv OPC Line
Astra H Wagon 1.7CDTI 100hv (500tkm kerhossa)
Vectra C Wagon 1.9CDTI 150hv OPC Line
Astra H Wagon 1.7CDTI 100hv (500tkm kerhossa)
Re:
Mielenkiintoinen päätelmä. Jos joku kykenee lähtemään, niin se automaattisesti jotenkin todistaa ettei ole oikea pakolainen. Samoin jotenkin sekin, että ihmisellä kenties on rahaa järjestää matka, niin sekin jotenkin selkeästi todistaa ettei ole oikea pakolainen.
Kertokaas nyt tyhmälle, että mitä tekemistä noilla asioilla on ns. suojelun tarpeen kanssa?
Kertokaas nyt tyhmälle, että mitä tekemistä noilla asioilla on ns. suojelun tarpeen kanssa?
Re:
Eipä ne niistä 0,5M hengen telttakylistä pääse karkuun. Rahaa ei ole edes antibioottiin. Ja ne telttakylissäasuvat on mun mielestä niitä hätääkärsiviä. Ja samoin ne jotka elää 10 lehmän varassa savimajassa ja kolmeen vuoteen ei oo satanu. Mutta ei ne mihinkään pääse. Eivät edes seuraavaa kylää kauemmas tunne karttoja.
Useita 60/70luvun oikeita Opeleita ja käyttikset
Vectra C Wagon 1.9CDTI 150hv OPC Line
Astra H Wagon 1.7CDTI 100hv (500tkm kerhossa)
Vectra C Wagon 1.9CDTI 150hv OPC Line
Astra H Wagon 1.7CDTI 100hv (500tkm kerhossa)
Re:
Vectra B X25XE Sport -98, Vectra A C25XE CDX -94 ja Ascona C C20NE Irmscher Sprint -87 (projekti)
Vuokraan V6-jakohihnanvaihtotyökalusarjaa
Vuokraan V6-jakohihnanvaihtotyökalusarjaa
Re: Re:
Myöskään se, että kymmeniä prosentteja näistä tapauksista on todettu jo jossain muussa euroopan maassa käännytyspäätöksen saaneeksi, ei vaikuta asiaan? Tai se, että matkustusasiakirjat on hukattu ja yritetään jo ties monennellako henkilöllisyydellä maahan, ei ole yhtään arveluttavaa? Tänne jääneiden kova halu oppia suomenkieli ja halu integroitua yhteiskuntaan todistanee kaikkien meidän "rasistien" mielipiteet vääriksi.. vai miten se oli..?Tuomas kirjoitti:Mielenkiintoinen päätelmä. Jos joku kykenee lähtemään, niin se automaattisesti jotenkin todistaa ettei ole oikea pakolainen. Samoin jotenkin sekin, että ihmisellä kenties on rahaa järjestää matka, niin sekin jotenkin selkeästi todistaa ettei ole oikea pakolainen.
Kertokaas nyt tyhmälle, että mitä tekemistä noilla asioilla on ns. suojelun tarpeen kanssa?
Siitäkään huolimatta Tuomas, että en henkilökohtaisesti arvosta kauheasti elämänkatsomustasi enkä jaa mielipiteitäsi, niin saanko olla hieman utelias? Kiinnostaisi kovasti tietää, että oletko ajatusmaailmaltasi noin humanisti vai onko sinulla jokin henkilökohtainen syy(kuten ulkom. vaimo?) puolustaa sorrettuja ja "sorrettuja"?
Edit: Vakavan asian tiimoilta pieni kevennys.. KUVA
Re: Re:
myrkky kirjoitti: Siitäkään huolimatta Tuomas, että en henkilökohtaisesti arvosta kauheasti elämänkatsomustasi enkä jaa mielipiteitäsi, niin saanko olla hieman utelias? Kiinnostaisi kovasti tietää, että oletko ajatusmaailmaltasi noin humanisti vai onko sinulla jokin henkilökohtainen syy(kuten ulkom. vaimo?) puolustaa sorrettuja ja "sorrettuja"?
Samaa mietin.
Useita 60/70luvun oikeita Opeleita ja käyttikset
Vectra C Wagon 1.9CDTI 150hv OPC Line
Astra H Wagon 1.7CDTI 100hv (500tkm kerhossa)
Vectra C Wagon 1.9CDTI 150hv OPC Line
Astra H Wagon 1.7CDTI 100hv (500tkm kerhossa)
Re: Re:
Kymmenet prosentit muualta käännytetyt ei liity mitenkään tuohon kommentoimaani seikkaan. Se, että joku kykenee lähtemään, ei millään logiikalla tarkoita sitä etteikö olisi suojelun tarpeessa. Jos joku toinen on vielä huonommassa asemassa, ei sekään tarkoita etteikö olisi suojelun tarpeessa.myrkky kirjoitti:Myöskään se, että kymmeniä prosentteja näistä tapauksista on todettu jo jossain muussa euroopan maassa käännytyspäätöksen saaneeksi, ei vaikuta asiaan? Tai se, että matkustusasiakirjat on hukattu ja yritetään jo ties monennellako henkilöllisyydellä maahan, ei ole yhtään arveluttavaa? Tänne jääneiden kova halu oppia suomenkieli ja halu integroitua yhteiskuntaan todistanee kaikkien meidän "rasistien" mielipiteet vääriksi.. vai miten se oli..?Tuomas kirjoitti:Mielenkiintoinen päätelmä. Jos joku kykenee lähtemään, niin se automaattisesti jotenkin todistaa ettei ole oikea pakolainen. Samoin jotenkin sekin, että ihmisellä kenties on rahaa järjestää matka, niin sekin jotenkin selkeästi todistaa ettei ole oikea pakolainen.
Kertokaas nyt tyhmälle, että mitä tekemistä noilla asioilla on ns. suojelun tarpeen kanssa?
Siitäkään huolimatta Tuomas, että en henkilökohtaisesti arvosta kauheasti elämänkatsomustasi enkä jaa mielipiteitäsi, niin saanko olla hieman utelias? Kiinnostaisi kovasti tietää, että oletko ajatusmaailmaltasi noin humanisti vai onko sinulla jokin henkilökohtainen syy(kuten ulkom. vaimo?) puolustaa sorrettuja ja "sorrettuja"?
"Sorrettuja" kohtaan ei ole sympatioita, mutta sorrettuja kohtaan on. Onko se niin omituista pitää ihmisiä samanarvoisina että noin kummastuttaa? Syy on ehkä siinä, että olen suurimman osan pienestä iästäni ollut tekemisissä ulkomaalaisten kanssa monissa eri yhteyksissä, joten ihan kokemusperäisesti tiedän että he ovat pohjimmiltaan samanlaista porukkaa kuin suomalaiset.
Re:
Päivän nauruthe ovat pohjimmiltaan samanlaista porukkaa kuin suomalaiset.
Meinaat sitten että minkäänlaisia kulttuurillisia eroja ei ole olemassakaan? Että ihan on samat arvot, uskomukset, ja tavat kuin suomalaisilla, tai ton ajatus maailman mukaan kellään muunkaan maalaisella?
Johnny, la gente esta muy loca.
Re:
Kaikki ihmisethän ovat pohjimmiltaan samanlaisia vai mites tää nyt meneekään, sivistyssanakirja kouraan: 
http://www.helsinki.fi/jarj/kronos/kron ... ahteet.htm
"Yhteiskunnan alkulähteillä
- Jemina Sohlstén-
Darwinin arvostus 2000-luvulla näyttää olevan suurempaa kuin koskaan aikaisemmin, vaikka darwinilaisen yhteiskuntatutkimuksen taakkana ovatkin traumaattiset kokemukset darwinilaisten teorioiden väärinkäytöstä viime vuosisadalla. Erityisesti kansanmurhien oikeuttaminen sosiaalidarwinismilla luo yhä synkän varjonsa nykyisen evoluutiotutkimuksen ylle. Viime vuosikymmenen aikana ovat kuitenkin Darwinin teoriaan perustuva evoluutiobiologia ja evoluutiopsykologia nousseet melkoisiksi trenditieteenaloiksi, jotka haastavat perinteisen yhteiskuntatieteiden tutkimustradition.
Evoluutiobiologian ja evoluutiopsykologian tulo yhteiskuntatieteisiin on herättänyt valtavan kohun; yhtäältä ne on leimattu yhteiskunnan kannalta vaaralliseksi biologiseksi determinismiksi, joka viime kädessä kieltää yksilön vapaan tahdon, toisaalta jotkut taas ovat nostaneet evoluutiotutkimuksen kaiken selittäväksi ensimmäiseksi filosofiaksi, jonka tulee ulottaa lonkeronsa kaikkeen ihmistä koskevaan tutkimukseen.
Kaiken evolutiivisen tutkimuksen lähtökohtana on Darwinin luonnonvalinnan teoria, jonka mukaan olosuhteisiin parhaiten sopeutuva laji, yksilö tai genotyyppi selviytyy olemassaolon karsinnassa. Luonnonvalinnan teoria on usein tulkittu niin, että lajit tai yksilöt taistelisivat keskenään olemassaolon oikeutuksesta, mutta kyseessä on yhtälailla taistelu olosuhteita vastaan, jossa parhaiten sopeutunut selviytyy. Evoluutiobiologia ja evolutiivisesti kehittynyttä ihmismieltä tutkiva evoluutiopsykologia haastavat osaltaan pitkään yhteiskuntatieteissä vallalla olleen käsityksen luonnon ja yhteiskunnan jyrkästä vastakkainasettelusta. Perusolettamuksena on, että myös inhimilliset yhteiskunnat ja yhteiskunnalliset toimintamallit ovat perustaltaan biologisia. Tällöin paljastuu yhteiskuntatieteiden vallitsevan paradigman keinotekoisuus; ihmisen yhteiskunnallinen ja biologinen olemus ovatkin paljon lähempänä toisiaan kuin aikaisemmin on uskottu.
Yhteiskuntatieteissähän yhä usein vallitseva käsitys on, että ihmisluonto on vain yksilön henkilökohtaisen kulttuurisen taustan ja kokemuksen tuote. Tällainen tabula rasa -käsitys johtaa kuitenkin hyvin yksipuoliseen näkemykseen ihmismielestä. Ihminen on laji muiden lajien joukossa, eikä sen biologisen taustan kieltäminen auta meitä ymmärtämään ihmismieltä ainakaan paremmin. Päinvastoin, juuri ihmisen näkeminen biologisena olentona saattaa auttaa selvittämään monien yhteiskunnallisten ilmiöiden perimmäisiä syitä. Perinteisestihän yhteiskuntatieteissä on sosiaalista pyritty selittämään sosiaalisella, kuten sosiologi Durkheimin yhteiskunta-analyysi kuuluu. Tällainen selitysmalli on kuitenkin tautologia, eikä oikeastaan vastaa esitettyihin kysymyksiin.
Evoluutioselitysten rajat
Evolutiivisia selitysmalleja ei pidä tietenkään nähdä kaikenkattavana teoriana ihmisluonnosta ja yhteiskunnasta, eikä ajatella sen korvaavan kaikkia perinteisen yhteiskuntatutkimuksen metodeja. Evolutiivinen yhteiskunnan tutkimus voi kuitenkin muodostaa perinteisen yhteiskuntatieteen rinnalla kokonaisvaltaisemman kuvan ihmisen toiminnasta. Ei ole välttämätöntä tai edes toivottavaa että toinen sulkisi toisen pois, vaan eri tutkimustraditioiden tuottamat tulokset voivat aivan hyvin tukea toisiaan. Usein yhteiskuntatieteilijät kuitenkin kokevat biologiset selitysmallit uhkana omalle tutkimukselleen. He kaiketi pelkäävät, että biologit yrittävät vallata yhteiskuntatieteet evolutiivisilla selitysmalleillaan ja syrjäyttää heidät.
Vaikka useimmat yhteiskuntatieteilijät ovat hylänneet tabula rasa -käsityksen äärimmäisen joustavasta ja muokattavasta ihmismielestä, on olemassa myös vannoutuneita konstruktivisteja, jotka uskovat kasvatuksen jyräävän biologisen ihmisluonnon. Kulttuurit eivät kuitenkaan ole mielivaltainen kokoelma sattumanvaraisia tottumuksia vaan ne voidaan nähdä biologisten vaistojemme ilmentyminä.
Itsekäs geeni
Evoluutiobiologi William Donald Hamilton julkaisi 1960-luvulla sittemmin koko evoluutiobiologiaa tieteenalana mullistaneen sukulaisvalinnanteoriansa. Yksinkertaistettuna teorian ydin on siinä, että geneettiset lähisukulaiset suosivat toisiaan turvatakseen omien geeniensä menestymisen.
Hamiltonin teorian pohjalta Richard Dawkins kehitti 1990-luvulla itsekkään geenin teoriansa. Teoria herätti välittömästi laajaa keskustelua niin biologien kuin yhteiskuntatieteilijöidenkin keskuudessa. Sen ydinajatus on, että yksilöt toimivat johdonmukaisesti ryhmänsä, perheidensä ja itsensä hyväksi, koska se hyödyttää niiden geenejä. Nämä genotyypit ovat polveutuneet yksilöistä, jotka ovat toimineet samoin. Dawkinsin mukaan ihmisen kaiken toiminnan perimmäinen syy on siis geenien tarve kopioida itseään mahdollisimman laajalle; ihminen siis väistämättä toimii tavalla, joka hyödyttää hänen geenejään olemassaolon taistelussa.
Dawkinsin teoria on kauhistellen tulkittu äärimmäiseksi biologisen determinismin muodoksi. Tulkinnan mukaan ihminen on vain tahdoton robotti geenien palveluksessa. Toisaalta Dawkinsin teoria on ymmärretty väärin sen provokatiivisen nimen vuoksi. Sana itsekkyys on yhdistetty yksilön, ei geenin, ominaisuuksiin. Näin tulkittuna Dawkinsin teoria sanoisi miltei saman kuin aikaisemmat talousteoriat ihmisen toiminnasta; yksilö toimii vain hyödyttääkseen omaa menestymistään muiden kustannuksella. Taloustieteilijöiden rationaalisen valinnan teoria ei jätä tilaa altruismille eli ihmisten yhteistyölle ja epäitsekkyydelle, joiden varaan yhteiskunnat mitä suurimmassa määrin rakentuvat.
Itsekkään geenin teoria ei kuitenkaan välttämättä merkitse yksilön itsekkyyttä. Päinvastoin, geneettiset ja yksilölliset edut ovat usein ristiriidassa keskenään. Näin ollen myös altruismi voidaan nähdä osaksi geenien selviytymisstrategiaa. Ihmisellä on synnynnäisiä sosiaalisia vaistoja, joiden pohjalta moraali ja yhteiskunta tulevat mahdollisiksi. Paradoksaalista kyllä, ihmismieli rakentuu Dawkinsin teoriassa itsekkäistä geeneistä, mutta se rakentuu niistä tavalla, joka antaa sille mahdollisuuden olla sosiaalinen ja yhteistyökykyinen.
Itsekkyys vs. altruismi - ihmisluonnon perimmäisestä luonteesta
Keskustelu ihmisluonnon perimmäisestä luonteesta on historiallisesti paljon syvempi ilmiö kuin äkkiseltään saattaa vaikuttaa. Jotkut ovat pitäneet ihmistä pohjimmiltaan hyvänä ja epäitsekkäänä, kunnes yhteiskunta turmelee ihmismielen alkuperäisen jalouden; toiset ovat olleet vakuuttuneita siitä, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs toimija, eikä mitään todellista epäitsekkyyttä ole olemassa. Nämä kaksi näkemystä kiteytyvät hyvin Rousseun ja Hobbesin ajatusten vastakkainasetteluksi.
Hobbes väitti vuonna 1650 ilmestyneessä Leviathanissa, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs peto, joka on kesytettävä sosiaalisilla sopimuksilla. Ilman vahvaa valtiovaltaa ihmisyksilöt taantuvat luonnontilaan, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Samanlaisia ajatuksia ihmisluonnon perimmäisestä itsekkyydestä olivat esittäneet jo kreikkalaiset, ainakin kirkkoisä Augustinus ja Machiavelli 1500-luvulla. Hobbeslaisen tradition perillisinä voidaan nähdä niin David Humen, Adam Smithin, Thomas Malthusin kuin Darwininkin teoriat ihmismielestä. Itse asiassa 1700-luvun talousopit ja Darwinin luonnonvalinta muistuttavat paljonkin toisiaan: elämä on itsekkäiden yksilöiden säälimätöntä taistelua niukoista resursseista, jossa hobbeslainen luonnontila on normaali olemassaolon tila.
Rousseulainen kanta taas uskoo ihmisen perimmäiseen epäitsekkyyteen. Vuonna 1775 ilmestyneessä Tutkielma eriarvoisuudesta -teoksessaan Rousseau maalasi kuvan ihmisestä pohjimmiltaan hyveellisenä olentona, jonka vasta kulttuuri turmelee. Hän esitti, että ihmiset olivat eläneet vapaina ja tasa-arvoisina, kunnes hallintojärjestelmä ja omaisuus keksittiin. Tämä jalon villin myytti on säilynyt osana länsimaista aatemaailmaa aina nykypäiviin asti; sen ilmentyminä voidaan nähdä niin eurooppalaisten löytöretkeilijöiden matkakertomukset paratiisista kuin myöhemmin länsimaisten antropologien tuottama utopiakirjallisuus.
Tyypillisesti moderni yhteiskunta nähdään historian luonnollisena tuotteena, mutta se on rappeutunut ja sairas. Alkuperäiskansat puolestaan ilmentävät ihmisolemusta puhtaimmillaan, he ovat vapaita modernin ihmisen ahneudesta ja itsekkyydestä. Valitettavasti illuusio on särkynyt moneen kertaan: alkuperäiskansojen pidempiaikainen tutkimus on osoittanut myytin pelkäksi länsimaiseksi utopiaksi. Todellisuudessa alkuperäisasukkaat toimivat usein aivan yhtä häikäilemättömästi, lyhytnäköisesti ja itsekkäästi kuin muutkin ihmiset.
Yleisinhimillisiä taipumuksia
Joka puolella ihmisillä on samanlainen taipumus oppia tekemään yhteistyötä, erottamaan luotettava petollisesta, sitoutumaan luotettavuuteen, hankkimaan hyvä maine, vaihtamaan hyödykkeitä ja informaatiota ja jakamaan työtä. Toisaalta joka puolella inhimillisillä yhteiskunnilla on myös taipumus pirstoutua kilpaileviksi ryhmiksi, joka altistaa ennakkoluuloille ja pahimmissa tapauksissa kansanmurhiin johtaviin tragedioihin.
Useat antropologit ovat halunneet kuitenkin uskoa jalon villin myyttiin pelastaakseen pohjimmiltaan hyveellisen ihmisluonnon. Tästä ehkä tunnetuin esimerkki löytyy Margaret Meadin tutkimuksista Samoalla. Hän kuvasi paikan alkuperäisenä paratiisina; samoalainen kulttuuri oli hänen mukaansa vapaa länsimaisen kulttuurin synneistä kateudesta, ahneudesta ja epäoikeudenmukaisista valtasuhteista. Mead väitti, että oikeanlainen kulttuuri pystyi synnyttämään hyveellisen ihmismielen. Hänen tutkimustuloksensa osoittautuivat kuitenkin myöhemmin pelkäksi toiveajatteluksi. Samoa ei ollut hyveen tyyssija sen enempää kuin länsimainen yhteiskuntakaan.
Mead, kuten useat yhteiskuntatieteilijät, syyllistyi eräänlaiseen käänteiseen naturalistiseen virhepäätelmään. Naturalistisesta virhepäätelmästä puhui ensin Hume, jonka mukaan siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä miten asioiden pitäisi olla. Tosiasioista ei voi siis johtaa moraalisia väittämiä. Mead kuitenkin päätyi päättelemään siitä miten ”pitäisi olla” sen mikä ”on”.
Ihmisluonnon perimmäistä luonnetta koskeva keskustelu jatkuu nyky-yhteiskunnassakin; osa tutkijoista näyttää näkevän koko kysymyksenasettelun moraalisena. He uskovat ihmisluonnon loputtomaan muokattavuuteen, koska heidän mielestään biologisen ihmisluonnon myöntäminen johtaa pahimmassa tapauksessa moraalittomaan toimintaan. Julkisessa keskustelussa kaikenlaiseen evolutiiviseen tutkimukseen on usein viitattu puhumalla sosiaalidarwinismista ja biologisesta determinismistä. Evoluutioteoria kantaa harteillaan yhä lähihistoriamme taakkaa, josta myös siihen perustuvat uudet tieteenalat kärsivät.
Eikö ole kuitenkin niin, että saadessamme enemmän tietoa ihmismielestä ja ihmislajin biologisista käyttäytymismalleista meillä on paljon paremmat mahdollisuudet tiedostaa inhimillisten yhteiskuntien epäkohtia ja yrittää korjata niitä. Se tosiasia, että ihminen on biologinen olento, ei tarkoita sitä eikö sillä olisi kyky oppia. Maailman paremmaksi tekeminen tuskin kuitenkaan onnistuu ihmisluonnon vastaisiin illuusioihin uskomalla. "
http://www.helsinki.fi/jarj/kronos/kron ... ahteet.htm
"Yhteiskunnan alkulähteillä
- Jemina Sohlstén-
Darwinin arvostus 2000-luvulla näyttää olevan suurempaa kuin koskaan aikaisemmin, vaikka darwinilaisen yhteiskuntatutkimuksen taakkana ovatkin traumaattiset kokemukset darwinilaisten teorioiden väärinkäytöstä viime vuosisadalla. Erityisesti kansanmurhien oikeuttaminen sosiaalidarwinismilla luo yhä synkän varjonsa nykyisen evoluutiotutkimuksen ylle. Viime vuosikymmenen aikana ovat kuitenkin Darwinin teoriaan perustuva evoluutiobiologia ja evoluutiopsykologia nousseet melkoisiksi trenditieteenaloiksi, jotka haastavat perinteisen yhteiskuntatieteiden tutkimustradition.
Evoluutiobiologian ja evoluutiopsykologian tulo yhteiskuntatieteisiin on herättänyt valtavan kohun; yhtäältä ne on leimattu yhteiskunnan kannalta vaaralliseksi biologiseksi determinismiksi, joka viime kädessä kieltää yksilön vapaan tahdon, toisaalta jotkut taas ovat nostaneet evoluutiotutkimuksen kaiken selittäväksi ensimmäiseksi filosofiaksi, jonka tulee ulottaa lonkeronsa kaikkeen ihmistä koskevaan tutkimukseen.
Kaiken evolutiivisen tutkimuksen lähtökohtana on Darwinin luonnonvalinnan teoria, jonka mukaan olosuhteisiin parhaiten sopeutuva laji, yksilö tai genotyyppi selviytyy olemassaolon karsinnassa. Luonnonvalinnan teoria on usein tulkittu niin, että lajit tai yksilöt taistelisivat keskenään olemassaolon oikeutuksesta, mutta kyseessä on yhtälailla taistelu olosuhteita vastaan, jossa parhaiten sopeutunut selviytyy. Evoluutiobiologia ja evolutiivisesti kehittynyttä ihmismieltä tutkiva evoluutiopsykologia haastavat osaltaan pitkään yhteiskuntatieteissä vallalla olleen käsityksen luonnon ja yhteiskunnan jyrkästä vastakkainasettelusta. Perusolettamuksena on, että myös inhimilliset yhteiskunnat ja yhteiskunnalliset toimintamallit ovat perustaltaan biologisia. Tällöin paljastuu yhteiskuntatieteiden vallitsevan paradigman keinotekoisuus; ihmisen yhteiskunnallinen ja biologinen olemus ovatkin paljon lähempänä toisiaan kuin aikaisemmin on uskottu.
Yhteiskuntatieteissähän yhä usein vallitseva käsitys on, että ihmisluonto on vain yksilön henkilökohtaisen kulttuurisen taustan ja kokemuksen tuote. Tällainen tabula rasa -käsitys johtaa kuitenkin hyvin yksipuoliseen näkemykseen ihmismielestä. Ihminen on laji muiden lajien joukossa, eikä sen biologisen taustan kieltäminen auta meitä ymmärtämään ihmismieltä ainakaan paremmin. Päinvastoin, juuri ihmisen näkeminen biologisena olentona saattaa auttaa selvittämään monien yhteiskunnallisten ilmiöiden perimmäisiä syitä. Perinteisestihän yhteiskuntatieteissä on sosiaalista pyritty selittämään sosiaalisella, kuten sosiologi Durkheimin yhteiskunta-analyysi kuuluu. Tällainen selitysmalli on kuitenkin tautologia, eikä oikeastaan vastaa esitettyihin kysymyksiin.
Evoluutioselitysten rajat
Evolutiivisia selitysmalleja ei pidä tietenkään nähdä kaikenkattavana teoriana ihmisluonnosta ja yhteiskunnasta, eikä ajatella sen korvaavan kaikkia perinteisen yhteiskuntatutkimuksen metodeja. Evolutiivinen yhteiskunnan tutkimus voi kuitenkin muodostaa perinteisen yhteiskuntatieteen rinnalla kokonaisvaltaisemman kuvan ihmisen toiminnasta. Ei ole välttämätöntä tai edes toivottavaa että toinen sulkisi toisen pois, vaan eri tutkimustraditioiden tuottamat tulokset voivat aivan hyvin tukea toisiaan. Usein yhteiskuntatieteilijät kuitenkin kokevat biologiset selitysmallit uhkana omalle tutkimukselleen. He kaiketi pelkäävät, että biologit yrittävät vallata yhteiskuntatieteet evolutiivisilla selitysmalleillaan ja syrjäyttää heidät.
Vaikka useimmat yhteiskuntatieteilijät ovat hylänneet tabula rasa -käsityksen äärimmäisen joustavasta ja muokattavasta ihmismielestä, on olemassa myös vannoutuneita konstruktivisteja, jotka uskovat kasvatuksen jyräävän biologisen ihmisluonnon. Kulttuurit eivät kuitenkaan ole mielivaltainen kokoelma sattumanvaraisia tottumuksia vaan ne voidaan nähdä biologisten vaistojemme ilmentyminä.
Itsekäs geeni
Evoluutiobiologi William Donald Hamilton julkaisi 1960-luvulla sittemmin koko evoluutiobiologiaa tieteenalana mullistaneen sukulaisvalinnanteoriansa. Yksinkertaistettuna teorian ydin on siinä, että geneettiset lähisukulaiset suosivat toisiaan turvatakseen omien geeniensä menestymisen.
Hamiltonin teorian pohjalta Richard Dawkins kehitti 1990-luvulla itsekkään geenin teoriansa. Teoria herätti välittömästi laajaa keskustelua niin biologien kuin yhteiskuntatieteilijöidenkin keskuudessa. Sen ydinajatus on, että yksilöt toimivat johdonmukaisesti ryhmänsä, perheidensä ja itsensä hyväksi, koska se hyödyttää niiden geenejä. Nämä genotyypit ovat polveutuneet yksilöistä, jotka ovat toimineet samoin. Dawkinsin mukaan ihmisen kaiken toiminnan perimmäinen syy on siis geenien tarve kopioida itseään mahdollisimman laajalle; ihminen siis väistämättä toimii tavalla, joka hyödyttää hänen geenejään olemassaolon taistelussa.
Dawkinsin teoria on kauhistellen tulkittu äärimmäiseksi biologisen determinismin muodoksi. Tulkinnan mukaan ihminen on vain tahdoton robotti geenien palveluksessa. Toisaalta Dawkinsin teoria on ymmärretty väärin sen provokatiivisen nimen vuoksi. Sana itsekkyys on yhdistetty yksilön, ei geenin, ominaisuuksiin. Näin tulkittuna Dawkinsin teoria sanoisi miltei saman kuin aikaisemmat talousteoriat ihmisen toiminnasta; yksilö toimii vain hyödyttääkseen omaa menestymistään muiden kustannuksella. Taloustieteilijöiden rationaalisen valinnan teoria ei jätä tilaa altruismille eli ihmisten yhteistyölle ja epäitsekkyydelle, joiden varaan yhteiskunnat mitä suurimmassa määrin rakentuvat.
Itsekkään geenin teoria ei kuitenkaan välttämättä merkitse yksilön itsekkyyttä. Päinvastoin, geneettiset ja yksilölliset edut ovat usein ristiriidassa keskenään. Näin ollen myös altruismi voidaan nähdä osaksi geenien selviytymisstrategiaa. Ihmisellä on synnynnäisiä sosiaalisia vaistoja, joiden pohjalta moraali ja yhteiskunta tulevat mahdollisiksi. Paradoksaalista kyllä, ihmismieli rakentuu Dawkinsin teoriassa itsekkäistä geeneistä, mutta se rakentuu niistä tavalla, joka antaa sille mahdollisuuden olla sosiaalinen ja yhteistyökykyinen.
Itsekkyys vs. altruismi - ihmisluonnon perimmäisestä luonteesta
Keskustelu ihmisluonnon perimmäisestä luonteesta on historiallisesti paljon syvempi ilmiö kuin äkkiseltään saattaa vaikuttaa. Jotkut ovat pitäneet ihmistä pohjimmiltaan hyvänä ja epäitsekkäänä, kunnes yhteiskunta turmelee ihmismielen alkuperäisen jalouden; toiset ovat olleet vakuuttuneita siitä, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs toimija, eikä mitään todellista epäitsekkyyttä ole olemassa. Nämä kaksi näkemystä kiteytyvät hyvin Rousseun ja Hobbesin ajatusten vastakkainasetteluksi.
Hobbes väitti vuonna 1650 ilmestyneessä Leviathanissa, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs peto, joka on kesytettävä sosiaalisilla sopimuksilla. Ilman vahvaa valtiovaltaa ihmisyksilöt taantuvat luonnontilaan, jossa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Samanlaisia ajatuksia ihmisluonnon perimmäisestä itsekkyydestä olivat esittäneet jo kreikkalaiset, ainakin kirkkoisä Augustinus ja Machiavelli 1500-luvulla. Hobbeslaisen tradition perillisinä voidaan nähdä niin David Humen, Adam Smithin, Thomas Malthusin kuin Darwininkin teoriat ihmismielestä. Itse asiassa 1700-luvun talousopit ja Darwinin luonnonvalinta muistuttavat paljonkin toisiaan: elämä on itsekkäiden yksilöiden säälimätöntä taistelua niukoista resursseista, jossa hobbeslainen luonnontila on normaali olemassaolon tila.
Rousseulainen kanta taas uskoo ihmisen perimmäiseen epäitsekkyyteen. Vuonna 1775 ilmestyneessä Tutkielma eriarvoisuudesta -teoksessaan Rousseau maalasi kuvan ihmisestä pohjimmiltaan hyveellisenä olentona, jonka vasta kulttuuri turmelee. Hän esitti, että ihmiset olivat eläneet vapaina ja tasa-arvoisina, kunnes hallintojärjestelmä ja omaisuus keksittiin. Tämä jalon villin myytti on säilynyt osana länsimaista aatemaailmaa aina nykypäiviin asti; sen ilmentyminä voidaan nähdä niin eurooppalaisten löytöretkeilijöiden matkakertomukset paratiisista kuin myöhemmin länsimaisten antropologien tuottama utopiakirjallisuus.
Tyypillisesti moderni yhteiskunta nähdään historian luonnollisena tuotteena, mutta se on rappeutunut ja sairas. Alkuperäiskansat puolestaan ilmentävät ihmisolemusta puhtaimmillaan, he ovat vapaita modernin ihmisen ahneudesta ja itsekkyydestä. Valitettavasti illuusio on särkynyt moneen kertaan: alkuperäiskansojen pidempiaikainen tutkimus on osoittanut myytin pelkäksi länsimaiseksi utopiaksi. Todellisuudessa alkuperäisasukkaat toimivat usein aivan yhtä häikäilemättömästi, lyhytnäköisesti ja itsekkäästi kuin muutkin ihmiset.
Yleisinhimillisiä taipumuksia
Joka puolella ihmisillä on samanlainen taipumus oppia tekemään yhteistyötä, erottamaan luotettava petollisesta, sitoutumaan luotettavuuteen, hankkimaan hyvä maine, vaihtamaan hyödykkeitä ja informaatiota ja jakamaan työtä. Toisaalta joka puolella inhimillisillä yhteiskunnilla on myös taipumus pirstoutua kilpaileviksi ryhmiksi, joka altistaa ennakkoluuloille ja pahimmissa tapauksissa kansanmurhiin johtaviin tragedioihin.
Useat antropologit ovat halunneet kuitenkin uskoa jalon villin myyttiin pelastaakseen pohjimmiltaan hyveellisen ihmisluonnon. Tästä ehkä tunnetuin esimerkki löytyy Margaret Meadin tutkimuksista Samoalla. Hän kuvasi paikan alkuperäisenä paratiisina; samoalainen kulttuuri oli hänen mukaansa vapaa länsimaisen kulttuurin synneistä kateudesta, ahneudesta ja epäoikeudenmukaisista valtasuhteista. Mead väitti, että oikeanlainen kulttuuri pystyi synnyttämään hyveellisen ihmismielen. Hänen tutkimustuloksensa osoittautuivat kuitenkin myöhemmin pelkäksi toiveajatteluksi. Samoa ei ollut hyveen tyyssija sen enempää kuin länsimainen yhteiskuntakaan.
Mead, kuten useat yhteiskuntatieteilijät, syyllistyi eräänlaiseen käänteiseen naturalistiseen virhepäätelmään. Naturalistisesta virhepäätelmästä puhui ensin Hume, jonka mukaan siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä miten asioiden pitäisi olla. Tosiasioista ei voi siis johtaa moraalisia väittämiä. Mead kuitenkin päätyi päättelemään siitä miten ”pitäisi olla” sen mikä ”on”.
Ihmisluonnon perimmäistä luonnetta koskeva keskustelu jatkuu nyky-yhteiskunnassakin; osa tutkijoista näyttää näkevän koko kysymyksenasettelun moraalisena. He uskovat ihmisluonnon loputtomaan muokattavuuteen, koska heidän mielestään biologisen ihmisluonnon myöntäminen johtaa pahimmassa tapauksessa moraalittomaan toimintaan. Julkisessa keskustelussa kaikenlaiseen evolutiiviseen tutkimukseen on usein viitattu puhumalla sosiaalidarwinismista ja biologisesta determinismistä. Evoluutioteoria kantaa harteillaan yhä lähihistoriamme taakkaa, josta myös siihen perustuvat uudet tieteenalat kärsivät.
Eikö ole kuitenkin niin, että saadessamme enemmän tietoa ihmismielestä ja ihmislajin biologisista käyttäytymismalleista meillä on paljon paremmat mahdollisuudet tiedostaa inhimillisten yhteiskuntien epäkohtia ja yrittää korjata niitä. Se tosiasia, että ihminen on biologinen olento, ei tarkoita sitä eikö sillä olisi kyky oppia. Maailman paremmaksi tekeminen tuskin kuitenkaan onnistuu ihmisluonnon vastaisiin illuusioihin uskomalla. "
Re: Re:
Sanoinko niin?Johnny kirjoitti:Päivän nauruthe ovat pohjimmiltaan samanlaista porukkaa kuin suomalaiset.
Meinaat sitten että minkäänlaisia kulttuurillisia eroja ei ole olemassakaan? Että ihan on samat arvot, uskomukset, ja tavat kuin suomalaisilla, tai ton ajatus maailman mukaan kellään muunkaan maalaisella?
Re: Re:
Kehtaako kysyä, että minkälaiseksi kuvittelet minun elämänkatsomukseni?myrkky kirjoitti:Siitäkään huolimatta Tuomas, että en henkilökohtaisesti arvosta kauheasti elämänkatsomustasi enkä jaa mielipiteitäsi
Esität tuon niin, että se mahdollinen ulkomaalainen vaimo jotenkin tekisi minusta jäävin ottamaan kantaa ulkomaalaisiin? Eli henkilökohtainen kokemus aiheesta olisi negatiivinen asia?Kiinnostaisi kovasti tietää, että oletko ajatusmaailmaltasi noin humanisti vai onko sinulla jokin henkilökohtainen syy(kuten ulkom. vaimo?) puolustaa sorrettuja ja "sorrettuja"?
Re: Re:
Oletan sinun olevan ihan kohtuullisen fiksu kaveri, joka on kuitenkin omien positiivisten kokemustensa johdosta hieman sinisilmäinen ja siten jossainmäärin rajoittunut näkemään maahanmuutossa ilmeneviä ongelmia. Haluaa uskoa ensisijaisesti kaikkeen hyvään kunnes toisin todistetaan ja yrittää vielä siinäkin vaiheessa nähdä asioissa edes jotain positiivista.Tuomas kirjoitti:
Kehtaako kysyä, että minkälaiseksi kuvittelet minun elämänkatsomukseni?
En toki, mutta läheinen kokemus kunnollisesta ja yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan pelaavasta maahanmuuttajasta antaa varmasti positiivisen kuvan asiasta.Esität tuon niin, että se mahdollinen ulkomaalainen vaimo jotenkin tekisi minusta jäävin ottamaan kantaa ulkomaalaisiin? Eli henkilökohtainen kokemus aiheesta olisi negatiivinen asia?
Oma ajattelunihan lähtee pessimismistä.. eli asia kun asia, niin v*tuiks se menee kuitenkin, ellei muuta todisteta..
Re: Re:
Kyllä.Tuomas kirjoitti:Sanoinko niin?Johnny kirjoitti:Päivän nauruthe ovat pohjimmiltaan samanlaista porukkaa kuin suomalaiset.
Meinaat sitten että minkäänlaisia kulttuurillisia eroja ei ole olemassakaan? Että ihan on samat arvot, uskomukset, ja tavat kuin suomalaisilla, tai ton ajatus maailman mukaan kellään muunkaan maalaisella?
Johnny, la gente esta muy loca.
Re:
Toinen pessimisti ilmottautuu kanssa 
Ihmetyttää kummasti kun välillä toisilla laittomilla maahantulijoilla on ollut laittaa tuhansia euroa kiinni matkaan, jonka päätepysäkki voi olla keskellä merta. Toisella köyhällä ei ole edes tekareihin varaa
Miten Köyhä pakolainen voi sijoittaa semmosia summia matkoihin, jos sillä summalla rakentaa jo aika monta koulua kyseiseen maahan. Ja niitten pitäisi olla todella köyhiä.
Sori ot
Ihmetyttää kummasti kun välillä toisilla laittomilla maahantulijoilla on ollut laittaa tuhansia euroa kiinni matkaan, jonka päätepysäkki voi olla keskellä merta. Toisella köyhällä ei ole edes tekareihin varaa
Miten Köyhä pakolainen voi sijoittaa semmosia summia matkoihin, jos sillä summalla rakentaa jo aika monta koulua kyseiseen maahan. Ja niitten pitäisi olla todella köyhiä.
Sori ot