Opel Club Finland (OCF)

Pitäisi olla helppoa! Nimittäin vaihtaa kallistuksenvakaajan tangon koripuslat eteen (yhtä helppoa kuin taakse). Mutta kun katsoo Vectra b:n niitä, niin tila on pieni. Kaiken lisäksi korjausopaskirja määrittelee ylipäätään etupään kallistuksenvakaajahomman yhtä pykälää vaille vaikeimpaan luokkaan (eli ns. eli neljän "työavaimen" kategoriaan). Onko noin? Uskaltaako ottaa siitä ahtaasta tilasta koripuslat irti, niin että saa ilman suuremoia ongelmia uudet tilalle?

Toiseksi kysyn DTI:n venttiilikopan tiivisteen vaihtoon vinkkejä, kun se vuotanee. = märkä ylhäältä kopan alta sivulla jo pitkähkön aikaa ja märkyys lisääntyy?

Tuo etuvakaajan koripuslien vaihto vaatii varmaankin apurungon takapään pudottamista hiukan alemmaksi. Itellä meinasi mennä hermot tuossa hommassa vaikka apurunko oli reilusti normaalia alempana.

Rattiakseli pitää irrottaa hammastangosta, kun apurunkoa laskee alemmaksi. Ei kylläkään hankala homma irrottaa siitä nivelestä mikä on kuskin jaloissa. Pitää vaan katsoa kiinnittäessä että on samassa asennossa kuin oli että ratti tulee suoraan. Rattia ei myöskään saa sitten käännellä irrallaan miten lystää, ettei airbagin kontaktikaapeli ota kipeää. Ei tullut itsellä heti mieleen tuokaan.

Muuten sitten tukeva tunkki (ei mikään helposti kaatuva orkkis) apurungon alle, taaimmaiset- sekä etupyörän kohdallaolevat pultit auki ja eikun apurunkoa laskemaan tunkilla jonkin sopivan pölkyn varaan. Auton keula tietysti pukeilla ja etupyörät poissa, pitäisi olla itsestäänselvyys.

Kun apurunkoa laskee jonkin verran, tulee tilaa koripuslien irrotukseen esim. nivelletyllä räikkälenkillä (13mm).

Kannattaa kuulemma rasvata ne uudet koripuslat hyvin etteivät narise. Itse en noita puslia vaihtanut, mutta oli muun remppaamisen yhteydessö etuvakaaja poissa tieltä.

Ei tarvitse tiputtaa apurunkoa alas, jos vaihtaa kallistuksenvakaajan puslia eteen.

Kokemusta on, isännän Dti Vectraan vaihdoin mokomat, kun alkoivat 250tkm jälkeen kopisemaan. Tilat todella ahtaat, auton alla maaten onnistui nytkyttää pienin liikkein mutterit irti, ja puslat pois. Toinen mutteri piti muistaakseni irrottaa pyöränkotelon kautta. Kätilön käsistä ei ole yhtään haittaa tässä hommassa..

Jos ja kun löysäät koiranluut kallistuksenvakaajan päistä irti, niin vakaaja on kohdistettava todella tarkoin. Jos vakaaja on vähänkään väärässä asennossa, niin ottaa ajossa alatukivarteen kiinni.

Kyllähän se vakaaja kohdistuu ihan itsellään kun koiranluun ruuvaa iskaritolppaan kiinni. Eihän se voi silloin olla kuin oikeassa asennossa, kun koiranluut eivät veny.

Pientä erimielisyyttä näkyy olevan, mutta pitänee lähteä kokeilemaan homma. Ei ole nimittäin vielä ehtinyt, vaikka kolahdukset eivät ole kadonneet minnekään...

Vakaaja täytyy kohdistaa vain auton sivusuunnassa. Ei todellakaan tarvitse kohdistaa pystysuunnassa, ettei ottaisi tukivarteen kiinni. Hakee oikean paikkansa kun vaan ruuvaat koiranluulla vakaajan kiinni iskaritolppaan.

hiukan ahdasta mut suht helppo homma,eikä niitä koiranluitakaan tarvii avata.

Ei tarvinnut laskea apurunkoa, eikä edes koiranluita irrottaa. Keula ylös renkaat pois ja auton alle. Mutterit lähtivät ilmeisesti aiemmin suihkuttamani spray-öljyn ansiosta tai sitten muuten vaan varsin helposti auki. Kaverin kanssa tuli vaihdettua, jolloin itse olin auton alla ja hän toimi rengaskotelosta käsin. Ko. menettely nopeuttaa hommaa.

No ahdastahan siinä on erityisesti taemmaisten mutterien osalta. Kummankin puolen etummaiset mutterit kannattaa irrottaa rengaskotelon puolelta, takimmaisiin pääsee oikeastaan käsiksi vain alta. Työkalun (13 mm:n lista tai pieni hylsyavain) liike on tietysti lyhyt, mutta irtoaa se, eikä mene edes hermot. Kiinnilaittaessa kannattaa takimmaiset mutterit laittaa ensin valmiiksi lähes kiinni, koska puslan päällysraudan voi sujuttaa niiden sivusta (edestäpäin) paikalleen. Etummainen onkin jo sitten suhteellisen helppo asettaa paikalleen ja muuten lähtee yllättävän helposti menemään kierteelleen. Pieni tarkistus että on suorassa ja kiristys ja siihen loppu se kolina ("eikä muualla ole vielä uutta tiedossa").

Ei kyllä uskoisi, että homma kuuluu korjausoppaan mukaan toiseksi vaikeimpaan kategoriaan. Kyllä ns. taviskin uskaltaa tämän homman tehdä.