H Astra 5d med z20ler
Lähetetty: 16 Heinä 2011, 21:16
Ei kai tää nyt projektin tunnusmerkkejä täytä, niin kulkekoot sitten esittelyn nimellä.
Itse en ollut edes "uutta" autoa katsomassa mutta tuossa jonkin aikaa sitten vaimo ilmoitti, ettei suostu enää tuolla ruosteisella paskalla ajamaan!!! Mun mielestä tuo ruosteinen paska on tekniikaltaan täysin toimiva peli ja tuo oli täysin tarpeetonta kiukuttelua. Muutaman päivän joutui ajatusta sulattelemaan... Kai nuo 300tkm ja 15 vuotta olivat jälkensä jättäneet, joten ei muuta kuin nettiautoa tutkimaan...
Ruosteinen paska on siis kuvassa kauimmaisena:
Tontti on jo entuudestaan täytetty noilla saksalaisen insinööritaiteen jumalteoksilla, joten lähdettiin liikkeelle ns. takki auki ja avoimin mielin. Merkillä ei niin väliä mutta seuraavat kriteerit piti täyttyä:
-auton piti olla näppärän kokoinen
-auton nurkat täytyy olla selkeästi hahmotettavissa
-vaimon piti ylettää polkimille niin, ettei tissit ole kiinni ratissa
-pellit suht suorat
-vm. 2005-2007 ja mittarissa n. satkun verran, joten tuosta hintaluokasta (10-12k) lähdettiin katselemaan
-ja perheauto oli kiikarissa, niin vetokoukkukin olisi hyvä olla
Homma oli lähinnä sitä, että katselin, mitä oli missäkin tarjolla ja kyyditin emäntää eri liikkeissä ja hän könysi autot läpi ja itse katselin vierestä. Huvittavaa hommassa oli se, että minkä helvetin takia auton vieressä nenäänsä kaivavalle miehelle tultiin juttelemaan vaikka vaimo se oli sitä autoa katsomassa/ostamassa ja selkeästi vielä tarmokkaalla otteella autoa tutkimalla asian ilmaisi mutta kun ei, niin ei...
Vaimo mieltyi H Astraan (wagon) mutta meinasi, että sekin oli hieman liian iso. No eipä hätiä mitiä... olihan sitä sillä töpöperälläkin ja tuo sitten kelpasi vielä koeajon jälkeenkin. Itselläni meni lähinnä hermot noihin ykskutosiin ja -kaseihin ja suunnattoman vituksen saattelemana mietin, miten saisin tilanteen pelastettua.
Oltiin jo sovittu, että mennään viikonloppuna liikkeeseen tinkaamaan viimeinen tarjous 1.8 koneella olevasta 5ov h astrasta ja lyödään kaupat lukkoon mutta itse vielä selailin maani jo myyneenä nettiautoa, jos saisi käyttää viimeisen oljenkorren ja kilauttaa kaverille tai jotain...
Mertarantaa lainatakseni "taivas varjele... mikä sieltä tulee!?" oli ensimmäisenä mielessä, kun löytyi sama korimalli tuolla 200 kaakkisella koneella, joka oli vielä lähistöllä olevan liikkeen myyntilistoilla. Taisi olla keskiviikko ilta, kun tuon bongasin ja torstai aamuna olinkin jo autoa katsomassa.
Alusta oli todella miellyttävä matka-ajoon ja kone oli sanalla sanoen nöyrä. Alavääntöä kuin diisselissä, ei sitä saanut sammumaan edes valoista kakkosella lähtiessä ja nurkissa pyöritteli kevyesti pintakaasulla kolmosella, ilman mitään merkkiä tukehtumisesta. Toisaalta eihän se tietenkään mikään raketti ollut mutta ihan riittävän ripeä käyttöpeliksi... Vaikutuksen teki myös se, että autossa tuntui olevan oikea kytkin, eikä sellainen veltto lurppa, joka läpsähtää samantien lattiaan, kun pikkaisen yrittää käskeä. Tuttavan koira on tosin sellainen...
Koirasta puheen ollen. Tuolla oli pitänyt majaansa jonkinlainen karvapallo ja konttikin oli sen näköinen mutta lukuunottamatta tuota, sekä muutamia naarmuja ja lommoja, hintalaatusuhde oli suht kohdallaan. Tuo koeajo oli siis torstaina ja perjantai aamuna raahasin vaimon tuota katsomaan ja ajamaan. Siinä piti jotenkin perustella 3-4k:n hintaero noihin perusastroihin ja myyjä siinä petasi tilannetta vielä hieman meikäläisen eduksi lupaamalla 120tkm:n huollon kauppahintaan. No sitten homma alkoikin olla jo selvää kauraa. Nimet papereihin ja auto liikkeestä pihalle.
Hieman sitä jouduttiin maalailemaan eli pahimmat kohdat yli ja nimeltä mainitsemattoman veljeskatraan yksi verso laittoi sille päälle vielä kesämekonkin. Kiitokset Jussille
Takakonttiin vielä uusi takalaidan muovi, lattiamatto ja vaneria, sekä kunnon tuet, niin ei kauppakassit tömähdä suoraan renkaan paikkausvaahtosetin viereen ihmettelemään, että mitäs tapahtui? Budjetista mentiin hieman yli mutta en halunnut sellaista autoa, jota ajaessa vituttaa joka ikinen kerta.
Jos huonoja puolia etsitään, niin sanotaan, että auto on vaimon nimissä ja yhdessä tuota maksellaan, niin oli täyden vääntämisen takana, että sain laittaa siihen Irmscherin maskin mutta periksi ei anneta... perkele...
Tuossa muutama kuvatus:
Itse en ollut edes "uutta" autoa katsomassa mutta tuossa jonkin aikaa sitten vaimo ilmoitti, ettei suostu enää tuolla ruosteisella paskalla ajamaan!!! Mun mielestä tuo ruosteinen paska on tekniikaltaan täysin toimiva peli ja tuo oli täysin tarpeetonta kiukuttelua. Muutaman päivän joutui ajatusta sulattelemaan... Kai nuo 300tkm ja 15 vuotta olivat jälkensä jättäneet, joten ei muuta kuin nettiautoa tutkimaan...
Ruosteinen paska on siis kuvassa kauimmaisena:
Tontti on jo entuudestaan täytetty noilla saksalaisen insinööritaiteen jumalteoksilla, joten lähdettiin liikkeelle ns. takki auki ja avoimin mielin. Merkillä ei niin väliä mutta seuraavat kriteerit piti täyttyä:
-auton piti olla näppärän kokoinen
-auton nurkat täytyy olla selkeästi hahmotettavissa
-vaimon piti ylettää polkimille niin, ettei tissit ole kiinni ratissa
-pellit suht suorat
-vm. 2005-2007 ja mittarissa n. satkun verran, joten tuosta hintaluokasta (10-12k) lähdettiin katselemaan
-ja perheauto oli kiikarissa, niin vetokoukkukin olisi hyvä olla
Homma oli lähinnä sitä, että katselin, mitä oli missäkin tarjolla ja kyyditin emäntää eri liikkeissä ja hän könysi autot läpi ja itse katselin vierestä. Huvittavaa hommassa oli se, että minkä helvetin takia auton vieressä nenäänsä kaivavalle miehelle tultiin juttelemaan vaikka vaimo se oli sitä autoa katsomassa/ostamassa ja selkeästi vielä tarmokkaalla otteella autoa tutkimalla asian ilmaisi mutta kun ei, niin ei...
Vaimo mieltyi H Astraan (wagon) mutta meinasi, että sekin oli hieman liian iso. No eipä hätiä mitiä... olihan sitä sillä töpöperälläkin ja tuo sitten kelpasi vielä koeajon jälkeenkin. Itselläni meni lähinnä hermot noihin ykskutosiin ja -kaseihin ja suunnattoman vituksen saattelemana mietin, miten saisin tilanteen pelastettua.
Oltiin jo sovittu, että mennään viikonloppuna liikkeeseen tinkaamaan viimeinen tarjous 1.8 koneella olevasta 5ov h astrasta ja lyödään kaupat lukkoon mutta itse vielä selailin maani jo myyneenä nettiautoa, jos saisi käyttää viimeisen oljenkorren ja kilauttaa kaverille tai jotain...
Mertarantaa lainatakseni "taivas varjele... mikä sieltä tulee!?" oli ensimmäisenä mielessä, kun löytyi sama korimalli tuolla 200 kaakkisella koneella, joka oli vielä lähistöllä olevan liikkeen myyntilistoilla. Taisi olla keskiviikko ilta, kun tuon bongasin ja torstai aamuna olinkin jo autoa katsomassa.
Alusta oli todella miellyttävä matka-ajoon ja kone oli sanalla sanoen nöyrä. Alavääntöä kuin diisselissä, ei sitä saanut sammumaan edes valoista kakkosella lähtiessä ja nurkissa pyöritteli kevyesti pintakaasulla kolmosella, ilman mitään merkkiä tukehtumisesta. Toisaalta eihän se tietenkään mikään raketti ollut mutta ihan riittävän ripeä käyttöpeliksi... Vaikutuksen teki myös se, että autossa tuntui olevan oikea kytkin, eikä sellainen veltto lurppa, joka läpsähtää samantien lattiaan, kun pikkaisen yrittää käskeä. Tuttavan koira on tosin sellainen...
Koirasta puheen ollen. Tuolla oli pitänyt majaansa jonkinlainen karvapallo ja konttikin oli sen näköinen mutta lukuunottamatta tuota, sekä muutamia naarmuja ja lommoja, hintalaatusuhde oli suht kohdallaan. Tuo koeajo oli siis torstaina ja perjantai aamuna raahasin vaimon tuota katsomaan ja ajamaan. Siinä piti jotenkin perustella 3-4k:n hintaero noihin perusastroihin ja myyjä siinä petasi tilannetta vielä hieman meikäläisen eduksi lupaamalla 120tkm:n huollon kauppahintaan. No sitten homma alkoikin olla jo selvää kauraa. Nimet papereihin ja auto liikkeestä pihalle.
Hieman sitä jouduttiin maalailemaan eli pahimmat kohdat yli ja nimeltä mainitsemattoman veljeskatraan yksi verso laittoi sille päälle vielä kesämekonkin. Kiitokset Jussille
Takakonttiin vielä uusi takalaidan muovi, lattiamatto ja vaneria, sekä kunnon tuet, niin ei kauppakassit tömähdä suoraan renkaan paikkausvaahtosetin viereen ihmettelemään, että mitäs tapahtui? Budjetista mentiin hieman yli mutta en halunnut sellaista autoa, jota ajaessa vituttaa joka ikinen kerta.
Jos huonoja puolia etsitään, niin sanotaan, että auto on vaimon nimissä ja yhdessä tuota maksellaan, niin oli täyden vääntämisen takana, että sain laittaa siihen Irmscherin maskin mutta periksi ei anneta... perkele...
Tuossa muutama kuvatus:
siitä vaan jalostamaan!!
Kiitos vielä "asennusjuomista" 
