Re: Teuwon Astra (Astra G 2.0Di '98 @826tkm)
Lähetetty: 13 Helmi 2019, 16:59
No niin, faceliftasin Bosch takajarrut Lucas mallisiin ja tulos vaikuttaa hyvältä.
Vaihteeksi oli ihan mukava purkaa osia jotka oli itse aikanaan koonnut alumiinitahnan ja momenttiavaimen kanssa - kaikki aukesi suosiolla, mukaan lukien jarrulevyä pitelevä senkkikantaristipääruuvi.
Vasemmasta takapyörästä oli männän puoleinen pala lopussa ja sen taustalevy oli hangannut hyvän kerroksen itse levystäkin - joka oli päätynyt mujuksi pitkin vannetta.
En ollut piitannut äänestä, tietäen että vaihdan koko jarrut, levyineen, heti ensi tilaisuuden tullen.
Vänkärin puolen pyörässä männän palasta oli ehkä n. mikrometri kitkapintaa tähteellä, joten suht. tasaiseen olivat kuluneet.
Mutta mikä oleellisinta, liukutapit olivat edelleen niin herkät että jaksoivat palauttaa haitarikumien voimalla.
Tämä on minusta aika vahva puoltolause Bosch laadulle - en nimittäin ole tehnyt liu'uilla tasan mitään niin kauan kuin auto minulla on ollut ajossa, eli 180tkm => 826tkm. (!)
Männät ja liu'ut ovat pysyneet herkkinä, joten ainut purpatus Bosch satuloista on seisontajarrun automaattisäädön räikkämekanismi jonka lutku jousi herkeää palauttamasta vipua lähtöasentoonsa ja näin ollen ei piankaan säädä mitään.
Paloja, levyjä tarpeen mukaan ja nesteet joka kevät on toki vaihdettu.
Lucas jarrujen satulankannattimessa oli tehty sellainen parannus että palojen taustalevyille oli kirkkaasta tehdyt liukulevyt.
Vanhemmissa jarruissa ei näitä ole ja enemmän liikkuva männän puolen pala syö kannattimen johteisiin kolon johon pala takertelee.
Edelleen huomasin että liukulevyjen ja kannattimen välissä oli jotain kemikaalia, sitä en tiedä onko se liimaa vai pelkästään jotain ruosteenestomäskiä - selvästi siis jonkinlainen yritys on tehty suojata liu'un takapuolinen tila korrosoivalta ympäristöltä.
Tämä vaikuttaa hyvältä - Toyotan ja Bemmin jarruissa olen nimittäin kohdannut ongelman että vaikka liukulevy pysyy hyvässä kuosissa kehittyy sen taakse, längen puolelle, ruostetta joka kasvattaa käyntivälyksen pois ja pala alkaa laahaamaan vaikka itse satulan männät ja liu'ut ovat herkät.
Näin ollen palanvaihdossa, jos homman haluaa tehdä hyvin, joutuu länget irroittamaan ja kampeamaan liukulevyt veks ja putsaamaan (käytännössä ronskisti kaapimaan tai viilaamaan) niiden tilan takaisin alkuperäisiin mittoihinsa
Niin käyttö- kuin seisontajarrun toiminta vaikuttaa olevan kaikin puolin OK, joten tähteellä on enää sen verran vaivaa että ruostepaskamuju pitää putsata veks toisesta takavanteesta.
Kaverien kauhutarinoiden jäjiltä odotin että vanteen lakkaan kiinni sulanut rautamoska ei lähde kuin räjäyttämällä tai ainankin vaatii vanteen puhaltamisen ja maalauksen.
Testasin AutoGlymin ja Korrekin vanteenpuhdistusainetta ja jälkimmäinen - vaikka usein tuomittu aika tehottomaksi - tuntui reagoivan rautamähmän kanssa melko reippaasti - voihan olla että se sitten pesee tavallista jarrupalalikaa huonosti.
Kirkas neste muuttui nopeasti tumman violetiksi, kuten maalin raudanpoistajat tapaavat tehdä ja hyvä määrä ohuempaa jäämää lähti kuumalla vedellä huuhtomalla.
Pitää liottaa ja pestä vanne tilaisuuden tullen kunnolla jäykällä harjalla - mutta alustavasti homma ei vaikuta läheskään niin tekemättömältä paikalta kuin luulin.
Asiaan voi vaikutta että jarru ei laahannut, joten rautapöly ei liene niin kuumaa kuin jumittavien jarrujen tapauksessa.
Vaihteeksi oli ihan mukava purkaa osia jotka oli itse aikanaan koonnut alumiinitahnan ja momenttiavaimen kanssa - kaikki aukesi suosiolla, mukaan lukien jarrulevyä pitelevä senkkikantaristipääruuvi.
Vasemmasta takapyörästä oli männän puoleinen pala lopussa ja sen taustalevy oli hangannut hyvän kerroksen itse levystäkin - joka oli päätynyt mujuksi pitkin vannetta.
En ollut piitannut äänestä, tietäen että vaihdan koko jarrut, levyineen, heti ensi tilaisuuden tullen.
Vänkärin puolen pyörässä männän palasta oli ehkä n. mikrometri kitkapintaa tähteellä, joten suht. tasaiseen olivat kuluneet.
Mutta mikä oleellisinta, liukutapit olivat edelleen niin herkät että jaksoivat palauttaa haitarikumien voimalla.
Tämä on minusta aika vahva puoltolause Bosch laadulle - en nimittäin ole tehnyt liu'uilla tasan mitään niin kauan kuin auto minulla on ollut ajossa, eli 180tkm => 826tkm. (!)
Männät ja liu'ut ovat pysyneet herkkinä, joten ainut purpatus Bosch satuloista on seisontajarrun automaattisäädön räikkämekanismi jonka lutku jousi herkeää palauttamasta vipua lähtöasentoonsa ja näin ollen ei piankaan säädä mitään.
Paloja, levyjä tarpeen mukaan ja nesteet joka kevät on toki vaihdettu.
Lucas jarrujen satulankannattimessa oli tehty sellainen parannus että palojen taustalevyille oli kirkkaasta tehdyt liukulevyt.
Vanhemmissa jarruissa ei näitä ole ja enemmän liikkuva männän puolen pala syö kannattimen johteisiin kolon johon pala takertelee.
Edelleen huomasin että liukulevyjen ja kannattimen välissä oli jotain kemikaalia, sitä en tiedä onko se liimaa vai pelkästään jotain ruosteenestomäskiä - selvästi siis jonkinlainen yritys on tehty suojata liu'un takapuolinen tila korrosoivalta ympäristöltä.
Tämä vaikuttaa hyvältä - Toyotan ja Bemmin jarruissa olen nimittäin kohdannut ongelman että vaikka liukulevy pysyy hyvässä kuosissa kehittyy sen taakse, längen puolelle, ruostetta joka kasvattaa käyntivälyksen pois ja pala alkaa laahaamaan vaikka itse satulan männät ja liu'ut ovat herkät.
Näin ollen palanvaihdossa, jos homman haluaa tehdä hyvin, joutuu länget irroittamaan ja kampeamaan liukulevyt veks ja putsaamaan (käytännössä ronskisti kaapimaan tai viilaamaan) niiden tilan takaisin alkuperäisiin mittoihinsa
Niin käyttö- kuin seisontajarrun toiminta vaikuttaa olevan kaikin puolin OK, joten tähteellä on enää sen verran vaivaa että ruostepaskamuju pitää putsata veks toisesta takavanteesta.
Kaverien kauhutarinoiden jäjiltä odotin että vanteen lakkaan kiinni sulanut rautamoska ei lähde kuin räjäyttämällä tai ainankin vaatii vanteen puhaltamisen ja maalauksen.
Testasin AutoGlymin ja Korrekin vanteenpuhdistusainetta ja jälkimmäinen - vaikka usein tuomittu aika tehottomaksi - tuntui reagoivan rautamähmän kanssa melko reippaasti - voihan olla että se sitten pesee tavallista jarrupalalikaa huonosti.
Kirkas neste muuttui nopeasti tumman violetiksi, kuten maalin raudanpoistajat tapaavat tehdä ja hyvä määrä ohuempaa jäämää lähti kuumalla vedellä huuhtomalla.
Pitää liottaa ja pestä vanne tilaisuuden tullen kunnolla jäykällä harjalla - mutta alustavasti homma ei vaikuta läheskään niin tekemättömältä paikalta kuin luulin.
Asiaan voi vaikutta että jarru ei laahannut, joten rautapöly ei liene niin kuumaa kuin jumittavien jarrujen tapauksessa.