Autona F-Astra Sedan C18XE -koneella.
Ajelin tänään töihin aamuruuhkassa. Kuten tavallista, vauhti oli noin 20-30km/h ja kakkosvaihde muistaakseni silmässä, saattoi olla jopa kolmonen. Kierrokset kuitenkin alhaalla, noin 1000-1500rpm. Yhtäkkiä kierrosmittari tipahti nollaan, mutta sain sen nousemaan kaasulla hetkeksi kahden tonnin paikkeille. Ei kierrokset siellä kuitenkaan pysyneet, vaan vaihtaessani vaihdetta pienemmälle päästäkseni liikkumaan ripeämmin jonon mukana kierrokset tippuivat alle normaalin tyhjäkäynnin (noin 700-800rpm) ja auto sammui. No onneksi pääsin valuttamaan bussipysäkille ja kokeilin startata. Hetken jo luulin Opelin jättäneen minut matkan varrelle, kun ei meinannut millään käynnistyä. Startti pyöri, mutta moottori ei.
Pienen hetken päästä kuitenkin ihme tapahtui ja auto heräsi uudelleen henkiin. Onneksi en ollut kaukan työpaikalta, joten ajattelin pärjääväni sinne asti pienellä keplottelulla. Tähän kuului siis välikaasu alaspäin vaihtaessa ja mahdollisimman nopeat kytkimen painallukset, etteivät kierrokset pääsisivät alle tonnin. Paikallaan seistessä täytyi auto pitää paikallaan käsijarrulla ja jalkaa kaasulla, jotta kierrokset pysyisivät tonnin paikkeilla eikä auto täten sammuisi. Muutaman kerran kuitenkin se oli minua nopeampi ja ovelampi. Kierrokset liian alas, auto sammuksiin. Näillä seuraavilla kerroilla moottori starttasi heti ensiyrittämällä. Pääsin siis töihin ja vain kaksi minuuttia myöhässä.
Iltapäivällä lähtiessäni töistä kotiin auto käynnistyi normaalisti ja kierrokset olivat tyypilliseen tapaan kylmässä moottorissa noin 1000-1100rpm. Moottori kävi entiseen malliin, siis hyvin. Kävin kuitenkin hiukan säätämässä kaasupolkimen vaijeria moottoritilasta kireämmälle, jotta tyhjäkäyntikierrokset olisivat noin 100-200rpm korkeammalla kuin normaalisti. Kotimatkalla moottori ei sammunut kertaakaan ja tyhjäkäynti tuntui aikaisempaa tasaisemmalta. Ennen koko auto resonoi moottorin käydessä paikallaan seistessä. Tyhjäkäynti on lämpimällä koneella silti alle 1000rpm, joten säätö oli onnistunut.
Näköjään sain tätä kirjoittaessani sain neuvon tuohon autoni aikaisemmin huomaamaani vikaan, nykimiseen. Voi olla, että tämä oli seurausta siitä.
Linkki kyseiseen topiciin.
Auto sammui varoittamatta keskelle tietä.
Auto sammui varoittamatta keskelle tietä.
Opel oli virheostos, mutta nyt en halua kuitenkaan siitä luopua. Aina taistelemassa, mutta eteenpäin mennään.
Auto sammui varoittamatta keskelle tietä, taas.
Näyttäisi tästä topicistani tulevan tarinan höpöttelyä, mutta toivon, että joku osaa kertomani perusteella auttaakin minua.
Auto teki siis temput uudemman kerran. Eilen töihin mennessä, moottorin ollessa lämmin noin 14km:n ajon ja 20min ruuhkassa jonottelun jälkeen, päätti moottori sanoa taas kerran itsensä irti. Ilman mitään varoittelua tulevasta moottori sammui hetkellisen liikennevaloihin hidastamisen jälkeen kääntäessäni risteyksestä vasempaan. Keskelle tietä se tietenkin sitten jäi. Onneksi oli kaksi kaistaa siihen suuntaan, etten aivan niin pahasti tukkeeksi jäänyt.
Ajattelin, että kävi samalla tavalla kuin aikaisemmin ja yritin käynnistää autoa melkein välittömästi sammumisen jälkeen, muistaakseni vielä pienessä liikkessä. Startti pyöri, mutta kone pysyi hiljaa. Virrat pois noin kymmeneksi sekunniksi ja uusi yritys. Vieläkin hiljaista. Siinä rauhoittelin itseäni, etten stressaisi töistä myöhästymisestä. Sammuttelin radion ja puhaltimen. Sitten vain uutta yritystä kehiin. Moottori yskähteli käyntiin ja välittömästi huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Tuntui, ettei bensaa virrannut tarpeeksi moottoriin tai sytytys oli jo(i)ssakin pyty(i)ssä heikko, joten annoin hiukan kaasua. Sitä se sitten kestänytkään, vaan sammui samantien. Yritin uudelleen. Antaessani vähänkin kenkää, tuntui ja kuulosti siltä, että moottori tukehtuisi bensaan kuten ihminen veteen. Tyhjäkäynnillä kuulosti olevan käynnissä vain kaksi pyttyä tai sitten sytytys oli erittäin heikko kaikissa. Koko auto tärisi erittäin voimakkaasti. Ilmeisesti resonaatiota hurjasti heiluvasta moottorista.
Ei auttanut itku markkinoilla, vai auttoiko?
Koska autoni oli jäänyt keskelle tietä, enkä sitä itse saisi millään korkean kiveyksen yli jalkakäytävälle, oli onni, että, aina niin ystävälliset, poliisisedät huomasivat minut ja pysähtyivät perääni maijallaan. Siinä sitten selitin tilanteen ja poliisit lupautuivat työntämään auton jalkakäytävän puolelle. Työntömatkaa ja taaksepäin rullausta kertyi noin 20 metriä, jonka jälkeen yritin vielä kerran startata. Ja jopas jotakin, sehän käynnistyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suuri ihmetyksen ilme kasvoillani näytin vielä peukkua poliiseille, kun sattuivat vielä vieressä olemaan ja yhtä ihmeissään kuin itsekin. Noin puolisen minuuttia annoin kunnolla kierroksia koneelle katsoakseni ja kuunnellaksi, kävikö kone oikeasti normaalisti. Siis niin normaalisti kuin aikaisemminkin. Ei se mitään siinä enää oikutellu ja kengän annon takia koko auto haisikin kohta mädälle kananmunalle. Tuli siis todettua, että katti ainakin pelaa.
Työpäivän päätteksi pelkäsin taas pahinta. Parkkipaikalla auto käynnistyi normaalisti ja sitten alkoikin jännittävä kotimatka. Eipä kuulunut mitään yskimistä. Moottori kävi aivan normaalisti. Tänäänkään ei harannut mitenkään vastaan meno- eikä paluumatkalla. Ainoana vikana huomasin tyhjäkännin seilaavan välillä 500-800rpm. Välillä valoissa seistessä tuntuu, että kohtaa sammuu, mutta ei sitä kuitenkaan tee. Mahtaako jokin osa ilmoitella tulevasta vaihtamis- tai korjaustarpeesta, vai onkohan siellä jo jokin hajalla? Oma veikkaukseni on tyhjäkäyntimottori/-säädin. Kertokaan ihmeessä omia kokemuksianne samanlaisesta viasta ja sen aiheuttajan löytämisestä sekä korjaamisesta.
Auto teki siis temput uudemman kerran. Eilen töihin mennessä, moottorin ollessa lämmin noin 14km:n ajon ja 20min ruuhkassa jonottelun jälkeen, päätti moottori sanoa taas kerran itsensä irti. Ilman mitään varoittelua tulevasta moottori sammui hetkellisen liikennevaloihin hidastamisen jälkeen kääntäessäni risteyksestä vasempaan. Keskelle tietä se tietenkin sitten jäi. Onneksi oli kaksi kaistaa siihen suuntaan, etten aivan niin pahasti tukkeeksi jäänyt.
Ajattelin, että kävi samalla tavalla kuin aikaisemmin ja yritin käynnistää autoa melkein välittömästi sammumisen jälkeen, muistaakseni vielä pienessä liikkessä. Startti pyöri, mutta kone pysyi hiljaa. Virrat pois noin kymmeneksi sekunniksi ja uusi yritys. Vieläkin hiljaista. Siinä rauhoittelin itseäni, etten stressaisi töistä myöhästymisestä. Sammuttelin radion ja puhaltimen. Sitten vain uutta yritystä kehiin. Moottori yskähteli käyntiin ja välittömästi huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Tuntui, ettei bensaa virrannut tarpeeksi moottoriin tai sytytys oli jo(i)ssakin pyty(i)ssä heikko, joten annoin hiukan kaasua. Sitä se sitten kestänytkään, vaan sammui samantien. Yritin uudelleen. Antaessani vähänkin kenkää, tuntui ja kuulosti siltä, että moottori tukehtuisi bensaan kuten ihminen veteen. Tyhjäkäynnillä kuulosti olevan käynnissä vain kaksi pyttyä tai sitten sytytys oli erittäin heikko kaikissa. Koko auto tärisi erittäin voimakkaasti. Ilmeisesti resonaatiota hurjasti heiluvasta moottorista.
Ei auttanut itku markkinoilla, vai auttoiko?
Koska autoni oli jäänyt keskelle tietä, enkä sitä itse saisi millään korkean kiveyksen yli jalkakäytävälle, oli onni, että, aina niin ystävälliset, poliisisedät huomasivat minut ja pysähtyivät perääni maijallaan. Siinä sitten selitin tilanteen ja poliisit lupautuivat työntämään auton jalkakäytävän puolelle. Työntömatkaa ja taaksepäin rullausta kertyi noin 20 metriä, jonka jälkeen yritin vielä kerran startata. Ja jopas jotakin, sehän käynnistyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Suuri ihmetyksen ilme kasvoillani näytin vielä peukkua poliiseille, kun sattuivat vielä vieressä olemaan ja yhtä ihmeissään kuin itsekin. Noin puolisen minuuttia annoin kunnolla kierroksia koneelle katsoakseni ja kuunnellaksi, kävikö kone oikeasti normaalisti. Siis niin normaalisti kuin aikaisemminkin. Ei se mitään siinä enää oikutellu ja kengän annon takia koko auto haisikin kohta mädälle kananmunalle. Tuli siis todettua, että katti ainakin pelaa.
Työpäivän päätteksi pelkäsin taas pahinta. Parkkipaikalla auto käynnistyi normaalisti ja sitten alkoikin jännittävä kotimatka. Eipä kuulunut mitään yskimistä. Moottori kävi aivan normaalisti. Tänäänkään ei harannut mitenkään vastaan meno- eikä paluumatkalla. Ainoana vikana huomasin tyhjäkännin seilaavan välillä 500-800rpm. Välillä valoissa seistessä tuntuu, että kohtaa sammuu, mutta ei sitä kuitenkaan tee. Mahtaako jokin osa ilmoitella tulevasta vaihtamis- tai korjaustarpeesta, vai onkohan siellä jo jokin hajalla? Oma veikkaukseni on tyhjäkäyntimottori/-säädin. Kertokaan ihmeessä omia kokemuksianne samanlaisesta viasta ja sen aiheuttajan löytämisestä sekä korjaamisesta.
Opel oli virheostos, mutta nyt en halua kuitenkaan siitä luopua. Aina taistelemassa, mutta eteenpäin mennään.
Re: Auto sammui varoittamatta keskelle tietä.
Vaihdoit sä sen releen jo? http://www.opelclubfinland.fi/forum/vie ... a&start=15 Oireet viittaa ihan siihen releeseen, mut vikakoodien luku tois ehkä vähän lisää informaatioo. Kampiakselin asentotunnistin ois sitte se toine mahdollisuus, joka tässä nyt mieleen tulee..
Calibra 2.5 V6 -95 & Astra F Caravan 2.0i -93
Re: Auto sammui varoittamatta keskelle tietä.
Itekkin veikkaisin enempi tota tunnistinta tai sitä liitosta missä se liittyy siihen moottorin johtosarjaan.CaLis kirjoitti: Kampiakselin asentotunnistin ois sitte se toine mahdollisuus, joka tässä nyt mieleen tulee..
Todennäköisesti väärässä.
Re: Auto sammui varoittamatta keskelle tietä.
En vielä ole ehtinyt vaihtaa, mutta viikonloppuna olisi tarkoitus. Eikös se ole se kuusinapainen? Tosin ehkä vikakoodit voisi lukea/luetuttaa ensimmäisenä.CaLis kirjoitti:Vaihdoit sä sen releen jo? http://www.opelclubfinland.fi/forum/vie ... a&start=15 Oireet viittaa ihan siihen releeseen, mut vikakoodien luku tois ehkä vähän lisää informaatioo. Kampiakselin asentotunnistin ois sitte se toine mahdollisuus, joka tässä nyt mieleen tulee..
Tajusin sitten tänään, ettei vikakoodien "vilkkulukemisesta" tule mitään, kun kerran vikavalo taitaa olla palanut
Varmaankin ensi viikon aikana auto huoltoon. Sitten pystyy sanomaan jo aika paljon, mitä on vialla. Kerron sitten, mitä löydettiin ja miten korjattiin, jotta muillekin olisi iloa tästä (turhanpäiväisestä) kirjoittelustani.
Opel oli virheostos, mutta nyt en halua kuitenkaan siitä luopua. Aina taistelemassa, mutta eteenpäin mennään.
