Tältä näytti viime keväänä eteneminen:
Nyt sitten: raihnainen matkalaukku pois konehuoneesta. Odottaa korjattua öljypohjaa ja pieniä parannuksia. Öljypohja ja pakosarjan sekundääriputket tuli telottua Alastaron radan kanttariin.
Öljyvuodot on kiusanneet joka vuosi vaikka on tehty uusia koneita ja kuinka uusilla tiivisteillä ja liimoilla kasattu. Nyt se toivottavasti on loppu Moroson tuoterepertuaarista löytyvillä hiluilla. Nestevuodot on viherliikkeen silmätikkuina moottoriradoilla ja meinasin, ettei omalta osalta enää aiheuteta päänvaivaa.
Vähennetään vaihteita, tihennetään vaihteiden välityksiä ja kytkentä tapahtuu uudessa toosassa kytkentärenkailla synkrojen sijaan. Vanha saksalaisesta homeisesta ladosta löytynyt Getrag 265 jää eläkkeelle tai siirtyy käyttö-Rekordiin rääkättäväksi. Maksoi muuten 150e, kerrottakoon ylihintaisia laatikoita myyville osajobbareille. Uusi toosa oli valitettavasti kalliimpi ja on SSF-pyörän valmistetta (paitsi kepin siirtäjä jäi asiakkaan omavalmisteeksi)
Perrrrrääruuvia joutuu pidentämään hiukkasen, ettei tartte ajaa rajoitinta vasten puolta suoraa Kemorassa. Affenistolle voisi heittää takaisin tuon tiuhan.
Tämä näyttää vähäiseltä muutokselta, mutta sitä se ei ole. 5 vuotta oli kiinni VÄÄRINPÄIN shimmatut Avo:n yleismalliset coiloverit ja on meinaan ihmetelty kun on niin huono vetopito kuin voi olla. Toisaalta voi syyttää itseä, että miksi ei tullut tarkastettua tuotetta ennen kiinnilaittoa. Toisaalta iskaritehdas voi miettiä, miksi niiltä lähtee paskaa maailmalle. Uudet pumput on nyt GAZ:in tekelettä kuten kuvasta näkyy ja säätönamiskan säätökin toimii oikeaan suuntaan .
.
