Käytiin pojan kanssa Rekordin hylkyä läpi. Aika hyvässä kuosissa se vielä oli. Joku siitä laittaisi mainion ajopelin itselleen. Sikäli auton purku varaosiksi on vähän sääli. Toisaalta itsestä ei ole autoa kokoamaan, joten se siitä.
Aloitin urakan helpoimmasta päästä eli etupenkeistä. Ne olisivat olleet paremmat kuin omassani ellei entinen omistaja olisi päästänyt 10 vuoden seisonnan lopuksi koivunlehtiä, lunta ja vettä sisään avoimesta ikkunasta. Tuo moka siis ilmeisesti vasta tänä syksynä, kun auto odotti kuljetusta mökilleni.
Pitää katsoa, mihin kuntoon poika penkit saa keväällä. Ehkä pistän ne siniseen Rekordiin ainakin museokatsastuksen ajaksi, koska niissä ei ollut repsottavia saumoja.