Sitten jotain muuta. Frankun autonäyttelyssä Opel esitteli ainakin GTC:n. Siitä päästään sivuoven kautta autojen suunnitteluun ja kuvan Volvoon. Opelin uutuuden suunnitteluun käytettyä aikaa en tiedä, mutta tuo Volvon konsepti valmistui Shanghain autonäyttelyyn kolmessa kuukaudessa, mikä lähentelee ennätystä. Frankussa konseptia oli työstetty vähän pitemmälle ja varmaan se on kohta jossain muodossa myynnissä. Japseilla suunnitteluprosessista myyntiin kuluu kolme vuotta ja eiköhän se ole aika sama muillakin.
Ajokausi sujui hyvin. Kilometrejä kertyi kivasti, eikä ongelmia juurikaan ilmennyt. Mitä nyt kiilahihna vähän huusi aluksi, mutta sen kiristyksessä ei montaa minuuttia mennyt. Aika paljon tuli puskettua valta- ja moottoriteitäkin, kun matkat olivat pitkiä. Moottoriteillä Rekku pysyy muun liikenteen tahdissa, mutta sataa kahtakymppiä lujempaa en sillä viitsi ajaa. Mieluiten sillä kurvailee hyväpäällysteisillä kahdeksan kympin kylläteillä.
Poistin Rekun liikennekäytöstä maanantaina, mutta jätin akun vielä paikoilleen, koska tiedossa on pientä tallifiksailua. Kuvassa Rekku odottaa tallitusta syysauringossa.
Tiistaina Rekku sai isoveljekseen samoilla seuduilla vähintään 15 vuotta piilotelleen A-Common. Poikani pisti rumpukamaa myyntiin ja teki kesän alusta asti myynnissä olleesta latoautosta tarjouksen ja sai sen omakseen. Se pisti tallijärjestelyt uusiksi.
Tiistaina Rekku sai isoveljekseen samoilla seuduilla vähintään 15 vuotta piilotelleen A-Common. Poikani pisti rumpukamaa myyntiin ja teki kesän alusta asti myynnissä olleesta latoautosta tarjouksen ja sai sen omakseen. Se pisti tallijärjestelyt uusiksi.
WAU!
Nyt ei poikas oo laittanu rahoja turhuuteen
Ei haittaa vaikka omasta pojastani tulis samanlainen. Minun piha ei oo koskaan niin täynnä, etteikö sinne aina joku vanha Opel sopis.
"Älä puhu Asconasta, jos et totta tarkoita, älä onnen pikku Ooppeleita luotas karkoita, sulle Ladaa en mä toivo mutta vihaan japseja, älä onnen pikku Ooppeleita luotas karkoita"
(lauletaan Johnny Liebkindìn äänellä ja hymyhyylien nuotilla)
Pojan Commo pisti siis tallijärjestelyt uusiksi. Roinavarastona toimivaan navetan päätyyn oli raivattava tilaa uudelle autolle. Enpä tiennyt, mitä kaikkea omistan. Edellisen omistajan jäljeltä navettatallin perältä löytyi jopa kuutio lekasoraa.
Kulunut viikko oli autorintamalla varsin vilkas. Sininen Rekku siirtyi talvilepoon maanantaina, tiistaina sitten noudimme sen kaveriksi ladosta löytyneen ryhdikkään A Common pojan projektiksi. Lauantaina kävin laina-Nissanilla Rengon kautta noutamassa vanhojen autojen kokoelmani johtotähdeksi isän Mersun. Se on samaa ysiseiska vuosikertaa kuin käyttis-Vectra, mutta sillä on ajettu vain kesäisin, ja silloinkin vain muutaman tuhannen kilometrin vuositaipaleita. Alkaa autot riittää, Vectran ja Mersun tilalle kun saisi poikien bändikamojen roudaukseen sopivan, järkevän ja vähänajetun käyttisfarkun!
Totta! Melkoinen löytö suorastaan. Oikeasti, oispa hauska ja täydentäisi rivistöä kivasti. Voisi sitten pitää omassa pihassa Opelien kokoontumisajoja. Vaan voi olla vähän vaikea myydä hallitukselle tämä idea.
Commosta johtuvat tallijärjestelyt eivät menneet täysin putkeen. Se on jonkun sentin Rekkua leveämpi, joten se vei Rekulta tallin. Rekku taas oli pakko ahtaa talliin, jonka ovi oli hevoskaudelta peräisin. Auton sisäänajo vaati seinän purkamista. Toteutin operaation niin aikaisin aamulla, että hallitus oli vielä nukkumassa. Arvelin, ettei hankkeesta hirveästi kiitosta jaella.
commo rekun seuraksi.
