En ole autosta aiemmin mitään puhunut, vaikka projekti onkin kestänyt jo pian vuoden. Scrollattavaa tiedossa..
Auto tuli hankittua valkoisen Staran napsahdettua ajokelvottomaksi syksyllä 2013, ja uutta kulkupeliä kaivattiin nopeasti. Paikallisella myyjällä sattui olemaan Opeli tarjolla, mutta hinta mietitytti. Kävin auton koeajamassa, sillä lukema 114 000 mittaristossa kiinnosti kovasti. Olihan auto jo yhtä vanha kuin edellinen projektiauto. Edelliseen ykskuutoseen verrattuna auton suorituskyky alkoi polttelemaan, joten kerroin autosta isäpapalle, joka otti salaa ohjat käsiinsä. Parin päivän päästä ukko soittaa, että nyt on Opeli varattu erikoishintaan, käy poika hakemassa.
Minä kävin:
Koeajolla ei tuntunut mitään kummaa, olihan auto koriaan myöten jo tuttu, ja vertailukohde oli lihasmuistissa. Ainoa mikä tuntui jännältä oli vaihteiston asettelu, sekä tottakai suorituskyky. Ketjun vaihdosta myyjä ei antanut dokumenttia, joten tulkitsin sen olleen tekemättä. Tyyppivikaina n. 120 000 jälkeen itsestäänlaukeava kiristin arvelutti. Kone oli "onneksi" Z22SE, eli Directin bensapumppuongelmat sai unohtaa.
Auto oli päällisin puolin kelpo peli, ja sisustakin oli kuin koskematon. Korimalli tuli valittua senkin takia, että olisin saanut siirrettyä punaiset penkkini uuteen. Suunnitelmien pikkuhiljaa muodostuessa tämä vaihtoehto tosin jäi.
Alkukilometreillä ei tullut muuta kuin vaihdettua edellisen omistajan virittelemä 80-luvun "nännimankka" omaan uudempaan. Kojelautaa purkaessa kävi selväksi että omistaja oli tykännyt piilotella vaatekertaansa pitkin autoa, joten kymmenen kalsarin ja sukan jälkeen mankan takaa löytyi ikävä yllätys. ISO-liitin oli huitaistu puukolla veke, ja johdottamista oli tiedossa.
Myös ovitaskuissa majaili suuren hifi-innostuksen myötä jonkun virittelemät jakosuotimet. Juomapulloja niihin survoessani lupasin itselleni, etteivät nämä näille paikoille jää.
Heti mankan jälkeen piti sitten tehdä se oleellisin modaus.
Talven linttakelien ollessa parhaimmillaan, alkoi auton ESP ärsyttämään. Robotin kanssa tappelu turhaannutti niin vietävästi. Sillä kun oli oma näkemys miten luistotilanteessa pitää toimia.. Kiitos foorumilaisten tiedon, sekä muutaman ulkomaalaisen linkin, onnistuin modaamaan alkuperäiseen järjestelmään "TC-napin", joka samalla poiskytki ESP:n. Nappi itse löytyi suht edullisesti paikalliselta purkamolta, paneelin sain huvittavan halvalla marmoritiskin alta, ja loppuunsa yksinkertaisen johtosarjan tein itse.
Mittaristossa tosin vilkkuu ESP:n logo, siinä missä tämä on vain luistonestoa varten. Ei menoa haittaa. Valaistuksen jouduin ohittamaan napilta kokonaan, sillä se ei jostain syystä suostunut toimimaan napin varsinaisen toiminnan kanssa yksiin.
Seuraavaksi alkoi tottakai silmiä hirvittämään sisustan hehkulamppuvalaistus. Edellisestä projektista oli kätevä vaihdella päittäin omaa palikkaa tilalle, ja oranssihtava vaihtui nopeasti punaiseen LEDiin. Mittaristo oli suuri mysteeri, sillä plasmatekniikan päätin jättää olemaan olematta. Väri oli kuitenkin suuri mysteeri, johon tuli kokeitua montaa:
Ei..
Jonain pimeänä iltana pikkutunneilla kello alkoi osoittamaan mahdottomia. Hätäratkaisuna tuli kytkettyä Starassa enkelisilmien Pokemon-valoina toimineet turkoosit lankapolttimot.. Jotka näyttivät Photoshopilla jälkikäteen visioituna tältä:
Sitten valkeni:
Bueno..
Ovipahveihin sain kuin sainkin jakosuotimille uudet paikat:
Pahvitutkimuksen tuloksena sain iloksi huomata edellisen hifi-mestarin eristäneen Vibroplastilla molemmat etuovet kauttaaltaan. Pioneerin jykevä erkkasarja ei sekään vaikuttanut ihan kiinalaiselta.
Katsastus lähestyi, ja autosta piti käydä läpi kohtia jo etukäteen. Venäjänreissulla tullimies myös tutki auton kauttaaltaan läpi. Laittomia tuontituotteita ei löytynyt, mutta pakoputkesta ulos roikkuvasta verkosta sain huomautuksen ennen katsuria. Änkkämetsälle.
Vakiona 63mm halkaisijaltaan oleva putkisto tuotti päänvaivaa opiskelijan kukkarolle. Sopivia alkuperäisvaimentimia ei kovin huokeaan hintaan ole. Autoilijan tavaratalon tarvikevalikoimista löytyi mieleinen, ja jatkomutkalla sen sai suunnattua paikoilleen.
Kannakkeet hitsattuina.
Änkkä maalattiin vielä kuumakestomustalla.
Silloin ku autossa on ratti, niin siinä pitää olla myös säädettävä alustasarja. Peruskauraa. Saksasta asti piti ostaa tontteja, ja samaan kauppaan myös Irmscher-look grilli.
Jännänä seikkana sain huomata auton alla olleen Eibachin alustasarjan! Ei ihme ettei auto pahemmin niiaillut rampeilla.
FK AK-Streetline -sarjan jälkeen se ei tosin enää ole niiannut saati kumartanut..
Kevätkelit alkoivat lähenemään, ja vanteita tuli mallailtua virtuaalisesti. Elämäntavoitteena minulla oli hankkia edes joskus Y-puolaiset. Sellaiset löytyivät käytettynä jonkin linttamersun alta lähikunnasta, ja hintakin oli sopiva. Takaset oli sudittu kankaille, mutta uudet renkaat oli laskettu budjettiin muutenkin. Massavannesetti oli lisäksi kooltaan omaan näkemykseeni liian kapea, mutta asiaan oli suunniteltuna ratkaisunsa.
Dotz Mugello 8x17 et35. Kenellä ei ole, käsi ylös.
Suunnitelmat ovat olleet projektissa selvät koko ajan. Näinpä väri oli valmiiksi harkittu. Vanteet saivat kevään korvilla ylleen läpikuultavan neon-keltaisen.
Tai sitten se oli tartunta-happo. Siihen päälle Roberlon pohjat, ja päälimmäiseksi Delfleetin kiiltävän mustaa.
Leikkipulttien kanssa oli ikävä työskennellä, sillä niitä ei saanut tarpeeksi siististi teipattua. Kutistesukka oli kieron nerokas apu. Rahaa ei kuitenkaan ollut ostaa sukkaa metritolkulla, joten näpit maalissa näitä sai siirrellä satoja kertoja eri kerrosten välissä
Keskilätkät löytyivät iibein ihmemaasta. Rallifani en ole, mutta alustasarjan kanssa näissä saattaa piillä pieni puujalka.
Kumeiksi tulivat Nankangit.
..Ja siirrymme takaisin siätiloihin. Hiilariteippiä.
Katolta otin antennin veks. Kattopahvin alle meni mukavasti tarvikeantenni, johon johdot vedin läpi kojelaudan. Samassa urakassa katto sai äänieristeen, sekä penkkien alle ilmestyivät harkinnan jälkeen muihin sisävaloihin synkkaavat jalkatilavalot.
Mittaristoon tilasin erinäisten kalvottelu-kokeiden päätteeksi aitoa hiilikuitua, muotoon leikattuna. 3M tarrapinnalla.
Vaihtelin myös vaihdekepinnupin mieleiseksi, ja samalla poistin "pakkilukon". Ei ole vielä vetäisty vahinkopakkia päälle.
Ulkopuolen muutokset olivat hyvä toteuttaa loppuun kesän korvilla. Puskuri vaihtui Virosta vahingossa saatuun diesel-Astran versioon. Pesimet saivat jäädä asentamatta. Lamppuihin tilailin "Fly-eye"-nettiä, eli suomeksi liimapintaista kärpäsverkkoa. Sanovat olevan E-hyväksyttyä..
Oikeaoppista puskuritta-ajoa.
Takapaksin sheivasin samassa maalausurakassa. Luukun ja puskurin siirto edellisestä autosta ei saanut itseltänikään hyväksyntää, joten peräpää siloutui hillityin muutoksin. Myös listat saivat Sapphire Blackia.
Veli painii eri autojen kanssa..
HeQQ:n "Nean" kanssa pesulla
Sarvettahan tuo puskin näyttää ihan mukavalta, vaikka sitä tuli harkittua. Dieseliin kuuluvaa alinta ritilää ei vain löydy mistään!
Enää viimeisiä huitaisuja kesän puolivälissä:
Kanta-asiakas -matot
Kuitua katolle. Tämän kanssa pääsi painimaan, ja vasta toisella kertaa onnistui. HeQQ oli hyvä apu kalvottelussa!
Kuitupeiliä.. Karppaus menossa mikälie.
Ja sitten.... En enää keksinyt mitään lisättävää.
Saksanliput ovilistoihin, sisustan LEDien päivittelyä.. Vahausta, öljynvaihtoa.... Puskurin diiseligrilliä vaille valmis auto!
Visio oli toteutettu:
Blacked Out MustAstra.
Kiitoksia!
