Osaisko joku kertoa lisä mittareiden kytkennästä
-
jere rantonen
- Minut on bannattu!
- Viestit: 589
- Liittynyt: 17 Marras 2006, 15:01
- Paikkakunta: pornainen
Osaisko joku kertoa lisä mittareiden kytkennästä
Sain tos tollasen kolmen mittarin systeemin.Siin on amppeeri vedenlämpö ja öljynpaine miten nää kytketää auto on 1,3 litranen d-Kadetti 87 koneella
-
mustapilvi
- 'Admiral'
- Viestit: 230
- Liittynyt: 27 Loka 2006, 20:01
- Paikkakunta: Joutsa
lisämittareita
Onko se systeemi joku Kadetin alkuperäisvaruste, tai muuten Opel-tavaraa?
Jos se on ihan universaali tarvike, se tarvitsee anturit lämmölle ja paineelle, sekä shunttivastuksen virralle. Sitten vielä niille asennuspalikat auton letkuihin. Voi olla tarkan suunnittelun paikka, jos ei autossa ole valmiina noita osia, tai edes niiden asennusmahdollisuutta.
Jos se on ihan universaali tarvike, se tarvitsee anturit lämmölle ja paineelle, sekä shunttivastuksen virralle. Sitten vielä niille asennuspalikat auton letkuihin. Voi olla tarkan suunnittelun paikka, jos ei autossa ole valmiina noita osia, tai edes niiden asennusmahdollisuutta.
-
jere rantonen
- Minut on bannattu!
- Viestit: 589
- Liittynyt: 17 Marras 2006, 15:01
- Paikkakunta: pornainen
Re: lisämittareita
Ei tarvii. Ne on ihan eri mittarit missä tuo suntti on käytössä.mustapilvi kirjoitti:Jos se on ihan universaali tarvike, se tarvitsee shunttivastuksen virralle.
-
mustapilvi
- 'Admiral'
- Viestit: 230
- Liittynyt: 27 Loka 2006, 20:01
- Paikkakunta: Joutsa
lisämittarit
Meinaan, että onko niiden mittainstrumenttien anturit siinä samassa kasassa?
Lämpömittarihan on jo melkein kaikissa autoissa toimiva osa, enkä suosittele siihen koskemista. Moottorilla voi nimittäin olla lämpötietoja tarvitsevia osia. En tosin tunne tuota autoa, mutta ei kannata muutenkaan sotkea toimivia osia. Mikään ei varmaan estä silti asentamasta ylimääräistä lämpötunnistinta kuumaan vesiletkuun, jos sillätavoin saa tarkemman mittarin. Se anturi tietenkin on sovitettu pari sille instrumentille.
Öjynpaineelle aikoinaan tehtiin mittareita, joilla oli ohut kapillaariputki moottorin öljytilasta mittainstrumenttiin, joka puolestaan oli pelkkä spiraaliputki, siis ilman sähköä toimiva. Sellaisen asentamista en suosittele, ellet halua öljykylpyä. On niitä tehty sähköisiäkin, joisa on öljyvalon anturin paikalle asennettava paineanturi ja siinä myös oma liitin öljyvalolle. Sekin anturi on sovitettu pari sille instrumentille.
Amppeerimittari tarvitsee aina shunttivastuksen. Se on joissakin sijoitettu näkymättömiin sinne mittarin kotelon sisälle. Sellaisen tuntee siitä, että sen sähköliittimet (2 kpl) ovat melko tuhtia kokoa, koska ne virrat ovat kymmeniä amppeereita. Koska niin isoja virtoja joutuu kuljettamaan paksuilla johtimilla, joita on epäkäytännöllistä, sekä teknisesti vähän väärin, kuljettaa pitkiä vetoja akulta mittarille ja takaisin, on se shunttivastus (muutaman milliohmin "prinssinnakin" näköinen pötikkä, jonka päissä on tukevat kaapelikengät) sijoitettu yleensä akun napakenkään. Siitä on sitten tavalliset ohuet kytkentäjohtimet sinne mittariin, jossa myös liittimien koko on tavallista kaliberia.
Amppeerimittarihan on millivolttimittari, joka mittaa shunttivastuksen läpi kulkevan virran aiheuttamaa vännitehäviötä. Ohminlain mukaanhan yhden ohmin vastuksessa kulkeva yhden amppeerin virta aiheuttaa yhden voltin jännitteen sen vastuksen napoihin. Koska se shuntti ja mittainstrumentti ovat sovitettu pari, voidaan sen mittarin asteikko kalibroida näyttämään amppeereja.
Kummassakin mittarityypissä se mitattava virta vain ohjataan kulkemaan sen shuntin läpi. Koska startin virta on satojakin amppeereja, sen kaapeli, siis solenoidille ja starttimoottorille menevä paksuin kaapeli, jätetään akunnapaan kiinni ja siis mittauksen ulkopuolelle. Muut kaapelit, siis auton sulakeboksille menevä pääsyöttö (syötöt) ja laturilta tuleva päävirtajohto irrotetaan akun navasta ja niille rakennetaan oma eristetty kytkentäpiste siihen akun viereen. Sähkö tuodaan nyt vaan sen shuntin läpi akunnavasta siihen kytkentäpisteeseen. Jos shuntti on mittainstrumentin kotelon sisällä, se joudutaan vetämään pitemmillä ja tarpeeksi paksuilla kaapeleilla tulipellin läpi.
On olemasa, ja olen itsekkin asentanut, digitaalisia mittareita, joissa shunttina käytetään akun miinus l. maajohdon jännitehäviötä.
Amppeerimittaria pidän kyllä hyödyllisenä varusteena. Jos se on hyvä, siitä näkee heti jos lataus ei toimi, tai jos auto purkaa akkua luvatta. Kaikkihan me tiedämme paljonko menee rahaa akkujen uusimiseen ja millaista huolta aiheuttaa kaikki niihin liittyvä epätietoisuus. Sitäkin on osattava käyttää. Se näyttää sähkön tuoton ja kulutuksen erotusta etumerkkeineen. Kun kaikki on kunnossa, moottori käynnissä, normaalit laitteet päällä ja akku täysi, mittari näyttää nollaa.
UGH
Lämpömittarihan on jo melkein kaikissa autoissa toimiva osa, enkä suosittele siihen koskemista. Moottorilla voi nimittäin olla lämpötietoja tarvitsevia osia. En tosin tunne tuota autoa, mutta ei kannata muutenkaan sotkea toimivia osia. Mikään ei varmaan estä silti asentamasta ylimääräistä lämpötunnistinta kuumaan vesiletkuun, jos sillätavoin saa tarkemman mittarin. Se anturi tietenkin on sovitettu pari sille instrumentille.
Öjynpaineelle aikoinaan tehtiin mittareita, joilla oli ohut kapillaariputki moottorin öljytilasta mittainstrumenttiin, joka puolestaan oli pelkkä spiraaliputki, siis ilman sähköä toimiva. Sellaisen asentamista en suosittele, ellet halua öljykylpyä. On niitä tehty sähköisiäkin, joisa on öljyvalon anturin paikalle asennettava paineanturi ja siinä myös oma liitin öljyvalolle. Sekin anturi on sovitettu pari sille instrumentille.
Amppeerimittari tarvitsee aina shunttivastuksen. Se on joissakin sijoitettu näkymättömiin sinne mittarin kotelon sisälle. Sellaisen tuntee siitä, että sen sähköliittimet (2 kpl) ovat melko tuhtia kokoa, koska ne virrat ovat kymmeniä amppeereita. Koska niin isoja virtoja joutuu kuljettamaan paksuilla johtimilla, joita on epäkäytännöllistä, sekä teknisesti vähän väärin, kuljettaa pitkiä vetoja akulta mittarille ja takaisin, on se shunttivastus (muutaman milliohmin "prinssinnakin" näköinen pötikkä, jonka päissä on tukevat kaapelikengät) sijoitettu yleensä akun napakenkään. Siitä on sitten tavalliset ohuet kytkentäjohtimet sinne mittariin, jossa myös liittimien koko on tavallista kaliberia.
Amppeerimittarihan on millivolttimittari, joka mittaa shunttivastuksen läpi kulkevan virran aiheuttamaa vännitehäviötä. Ohminlain mukaanhan yhden ohmin vastuksessa kulkeva yhden amppeerin virta aiheuttaa yhden voltin jännitteen sen vastuksen napoihin. Koska se shuntti ja mittainstrumentti ovat sovitettu pari, voidaan sen mittarin asteikko kalibroida näyttämään amppeereja.
Kummassakin mittarityypissä se mitattava virta vain ohjataan kulkemaan sen shuntin läpi. Koska startin virta on satojakin amppeereja, sen kaapeli, siis solenoidille ja starttimoottorille menevä paksuin kaapeli, jätetään akunnapaan kiinni ja siis mittauksen ulkopuolelle. Muut kaapelit, siis auton sulakeboksille menevä pääsyöttö (syötöt) ja laturilta tuleva päävirtajohto irrotetaan akun navasta ja niille rakennetaan oma eristetty kytkentäpiste siihen akun viereen. Sähkö tuodaan nyt vaan sen shuntin läpi akunnavasta siihen kytkentäpisteeseen. Jos shuntti on mittainstrumentin kotelon sisällä, se joudutaan vetämään pitemmillä ja tarpeeksi paksuilla kaapeleilla tulipellin läpi.
On olemasa, ja olen itsekkin asentanut, digitaalisia mittareita, joissa shunttina käytetään akun miinus l. maajohdon jännitehäviötä.
Amppeerimittaria pidän kyllä hyödyllisenä varusteena. Jos se on hyvä, siitä näkee heti jos lataus ei toimi, tai jos auto purkaa akkua luvatta. Kaikkihan me tiedämme paljonko menee rahaa akkujen uusimiseen ja millaista huolta aiheuttaa kaikki niihin liittyvä epätietoisuus. Sitäkin on osattava käyttää. Se näyttää sähkön tuoton ja kulutuksen erotusta etumerkkeineen. Kun kaikki on kunnossa, moottori käynnissä, normaalit laitteet päällä ja akku täysi, mittari näyttää nollaa.
UGH
-
jere rantonen
- Minut on bannattu!
- Viestit: 589
- Liittynyt: 17 Marras 2006, 15:01
- Paikkakunta: pornainen
En löytänyt rautalankaa, joten pitää yrittää sanallisesti 
Normaalit (halvat) auton ampeerimittarit EIVÄT ole suntti mittareita, eivätkä mittaa jännitettä. Suntti (tai shuntti, ihan miten vaan) mittarit kyllä mittaavat oikeasti virran jännitteen kautta. Yleisin tyyppi perus ampeerimittarille on kiertokäämimittari. Pistän vaikka pullakahvit vetoa, että tuo kyseinen 80-luvun tuote on juuri sellainen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Galvanometri
Normaalit (halvat) auton ampeerimittarit EIVÄT ole suntti mittareita, eivätkä mittaa jännitettä. Suntti (tai shuntti, ihan miten vaan) mittarit kyllä mittaavat oikeasti virran jännitteen kautta. Yleisin tyyppi perus ampeerimittarille on kiertokäämimittari. Pistän vaikka pullakahvit vetoa, että tuo kyseinen 80-luvun tuote on juuri sellainen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Galvanometri
-
jere rantonen
- Minut on bannattu!
- Viestit: 589
- Liittynyt: 17 Marras 2006, 15:01
- Paikkakunta: pornainen
http://213.250.107.23/pdf/ohjepdf/32-173.pdf
Tossa linkki Bilteman mittarin asennusohjeeseen, eipä varmaan paljon eroa tuosta.
Tossa linkki Bilteman mittarin asennusohjeeseen, eipä varmaan paljon eroa tuosta.
Suurin osa opel kuskeista on hieman vajaita.
©Skeidett
©Skeidett
-
mustapilvi
- 'Admiral'
- Viestit: 230
- Liittynyt: 27 Loka 2006, 20:01
- Paikkakunta: Joutsa
Lisämittareiden kytkentä
Kahvi kyllä käy, mutta pulla lihottaa. 
Kiertokelamittareitahan ne useimmiten ovat, shuntilla tai ilman. Vaikka sitä millivolttimittariksi sanoinkin, niin kyllähän se virtaa mittaa, jos tarkkoja ollaan.
Kun kiertokela instrumentti mittaa niitä amppeereja, niiden täytyy kulkea sen viisaria kääntävän kiertyvän kelan läpi. Kun mitattavana on kymmeniä amppeereja, sen kämin lankapaksuuden olisi oltava n. 5mm, joka olisi tässä käyttöpaikassa lievästisanoen epäkäytännöllistä. Ainakin viiden kilon mittarimöykky. Siksi siellä mittarin purkin sisällä on rinnakkaisvastus, joka päästää ohi enimmät amppeerit ja vain muutama milliamppeeri kiertää hiuksenpaksuisen kiertokelakäämilangan läpi. Seuraava aste on viedä se ohitusvastus ohuiden lankojen päässä sinne mittauspaikalle akun viereen ja kytkeä paksut johdot siellä.
Metake on oikeassa. On myös paljonkäytetty toinen halpa ja epätarkka mittarityyppi, jossa tosiaankaan ei ole ohitus- eli shunttivastusta lainkaan. Mutta sen nimi on kirtorautamittari. Sen purkin sisältä löytyy vahva litteä kuparijohdin. Vähän kuin kisko, jonka läpi mitattava virta käy tekemässä mutkan. Sen kiskon vieressä on meltoraudasta tehty käyrä kiilanmuotoinen ankkuri, joka on laakeroitu viisarin akseliin ja kääntyy jousen vastustamana sitä enemmän, mitä isompi virta tekee magneettikenttää sen kiskon ympärille. Poikasena rakensin itse sellaisen.
Sellainenkin on nähty, missä virta kulkee kaksoismetallisen vastuksen läpi ja lämmittää ja käyristää sitä. Vähän kuin saunan löylymittari, jota se rakenteeltaankin muistuttaa.
Ei ole tarpeen tietää mikä tyyppi on kyseessä, (luultavasti kiertorauta) kytkentähän on sama. Mitattava virta vain kuljetetaan mittarin toisesta (paksusta) navasta sisään ja toisesta ulos ja kas, viisari kääntyy jos virtaa on, jännitteestä viis.
Kuten sanottu, johtimien on oltava paksut. Ainakin yhtä paksut kuin ne alkuperäiset, joiden virtaa mitataan. Kaikki eristykset, myös mittarin napojen, on tehtävä tosi huolella, jotta vältytään oikosululta runkoon, ja akun räjähdykseltä, myös kolaritilanteessa. Epäkäytännöllisyys ja turvallisuus lienevät ne syyt, miksi ko mittareita ei autoissa enää ole.
UGH
Kiertokelamittareitahan ne useimmiten ovat, shuntilla tai ilman. Vaikka sitä millivolttimittariksi sanoinkin, niin kyllähän se virtaa mittaa, jos tarkkoja ollaan.
Kun kiertokela instrumentti mittaa niitä amppeereja, niiden täytyy kulkea sen viisaria kääntävän kiertyvän kelan läpi. Kun mitattavana on kymmeniä amppeereja, sen kämin lankapaksuuden olisi oltava n. 5mm, joka olisi tässä käyttöpaikassa lievästisanoen epäkäytännöllistä. Ainakin viiden kilon mittarimöykky. Siksi siellä mittarin purkin sisällä on rinnakkaisvastus, joka päästää ohi enimmät amppeerit ja vain muutama milliamppeeri kiertää hiuksenpaksuisen kiertokelakäämilangan läpi. Seuraava aste on viedä se ohitusvastus ohuiden lankojen päässä sinne mittauspaikalle akun viereen ja kytkeä paksut johdot siellä.
Metake on oikeassa. On myös paljonkäytetty toinen halpa ja epätarkka mittarityyppi, jossa tosiaankaan ei ole ohitus- eli shunttivastusta lainkaan. Mutta sen nimi on kirtorautamittari. Sen purkin sisältä löytyy vahva litteä kuparijohdin. Vähän kuin kisko, jonka läpi mitattava virta käy tekemässä mutkan. Sen kiskon vieressä on meltoraudasta tehty käyrä kiilanmuotoinen ankkuri, joka on laakeroitu viisarin akseliin ja kääntyy jousen vastustamana sitä enemmän, mitä isompi virta tekee magneettikenttää sen kiskon ympärille. Poikasena rakensin itse sellaisen.
Sellainenkin on nähty, missä virta kulkee kaksoismetallisen vastuksen läpi ja lämmittää ja käyristää sitä. Vähän kuin saunan löylymittari, jota se rakenteeltaankin muistuttaa.
Ei ole tarpeen tietää mikä tyyppi on kyseessä, (luultavasti kiertorauta) kytkentähän on sama. Mitattava virta vain kuljetetaan mittarin toisesta (paksusta) navasta sisään ja toisesta ulos ja kas, viisari kääntyy jos virtaa on, jännitteestä viis.
Kuten sanottu, johtimien on oltava paksut. Ainakin yhtä paksut kuin ne alkuperäiset, joiden virtaa mitataan. Kaikki eristykset, myös mittarin napojen, on tehtävä tosi huolella, jotta vältytään oikosululta runkoon, ja akun räjähdykseltä, myös kolaritilanteessa. Epäkäytännöllisyys ja turvallisuus lienevät ne syyt, miksi ko mittareita ei autoissa enää ole.
UGH
-
mustapilvi
- 'Admiral'
- Viestit: 230
- Liittynyt: 27 Loka 2006, 20:01
- Paikkakunta: Joutsa
amppeerimittari
Tuo Bilteman kytkentä on itseasiassa ihan kelvollinen, mutta.
Kadetissa muistaakseni on Opelin perinteiden mukaisesti, kytketty laturin ja auton päävirtasyötön kaapelit +akunnapaan, eikä starttimoottorin akkukaapelin solenoidinpuoleiseen päähän. Voin kyllä erehtyäkkin. Asiahan näkyy kun vilkaisee pellin alle.
En kyllä neuvoisi kytkemään mitään Kadetin virtalukkoon enkä katkaisemaan laturin päävirtajohtoa.
Akunnavasta vain irroitetaan kaikki muut kaapelinpäät, paitsi starttimoottorin/solenoidin kaikkein paksuin.
Se irroitettu nippu ja A-mittarin miinus-navasta tuleva paksu itseasentamasi johdin kytketään pultilla vahvasti yhteen ja eristetään paksusti.
A-mittarin plus-navasta tuleva paksu itseasentamasi johdin kytketään +akunnapaan, niiden irroitettujen tilalle.
Mittarin takana olevat paksujen johtimien (jotka juuri sinne kiinnitit) liittimet eristät huolella ja paksusti ulkomaailmasta.
Kojetauluvaloille menevästä johtimesta ryöstät haaran, jonka kytket A-mittarin lampulle ja mittarin peltirungon kytket runkomiinukseen, jotta asteikkolamppuun tulee valo samalla kun muihinkin mittareihin kojetaulussa.
Onnea ja UGH.
Kadetissa muistaakseni on Opelin perinteiden mukaisesti, kytketty laturin ja auton päävirtasyötön kaapelit +akunnapaan, eikä starttimoottorin akkukaapelin solenoidinpuoleiseen päähän. Voin kyllä erehtyäkkin. Asiahan näkyy kun vilkaisee pellin alle.
En kyllä neuvoisi kytkemään mitään Kadetin virtalukkoon enkä katkaisemaan laturin päävirtajohtoa.
Akunnavasta vain irroitetaan kaikki muut kaapelinpäät, paitsi starttimoottorin/solenoidin kaikkein paksuin.
Se irroitettu nippu ja A-mittarin miinus-navasta tuleva paksu itseasentamasi johdin kytketään pultilla vahvasti yhteen ja eristetään paksusti.
A-mittarin plus-navasta tuleva paksu itseasentamasi johdin kytketään +akunnapaan, niiden irroitettujen tilalle.
Mittarin takana olevat paksujen johtimien (jotka juuri sinne kiinnitit) liittimet eristät huolella ja paksusti ulkomaailmasta.
Kojetauluvaloille menevästä johtimesta ryöstät haaran, jonka kytket A-mittarin lampulle ja mittarin peltirungon kytket runkomiinukseen, jotta asteikkolamppuun tulee valo samalla kun muihinkin mittareihin kojetaulussa.
Onnea ja UGH.