Nooh. Mittasin sitten sitä lambdasensoria.
Siihen on näköjään kaksi amatöörikonstia. Moottorin seistessä tai käydessä.
Tässä mallissa on neljä johdinta. Ne on numeroitu 1, 2, 3, ja 4. Kaksi valkoista johdinta 1 ja 2 näyttäisivät olevan lämmitysvastus. Liitin irroitettuna ja siitä vastusmittarin 200 ohm alueella mittaamalla näyttää 2,5 ohm. Kohtuullisen tehokas lämmitysvastus siis. Se lambdamittaus ei vissiin onnistu kunnolla ellei sitä sähköllä lämmitetä, tai jos vastus on poikki, vastus ääretön.
Johtimet 3-harmaa ja 4-musta ovat sitten ne lambda-arvoa tuovat siimat. Niiden väliltä ohmimittari näyttää ääretöntä. Siis suurohmista tilaa. Sehän voisi myös tarkoittaa, että anturi on rikki l. poikki. On ehkä muutenkin kyseenalaista tökätä vastusmittari kiinni siihen. Vastusmittarihan pukkaa jonkinlaisen mittausvirran siihen mitattavaan piiriin. Ainakaan bilteman pieni keltainen ei näköjään aiheuttanut vahinkoa, mutta kaikista mittareista ei tiedä.
Mistään em. johtimista ei ollut suoraa ohmista yhteyttä runkomaahan.
Jos moottorin käydessä mitataan noiden johtimien jännitteitä, tulee eten vaikeus. Miten saadaan mittarin johtimet kytkettyä liittimen nastoihin vioittamatta mitään eristyksiä? Liittimenhän on oltava kiinni.
Joudutaan siis rakentamaan apuväline. Sellainen syntyy pikkuabikoista ja johtimen pätkistä. Neljä kpl n. 10 cm johtimen pätkää ja niiden päihin pienet abikot (vast), jotka sopivat liittimen tappeihin/reikiin. Johtimien puoliväliin kuoritaan pieni paljas paikka, johon mittarin mittajohtimet saadaan kiinni. Sitten kytketään liittimen kontaktit yhteen numero numerolle. Tässä vaiheessa on sitten katastrofin ainekset läsnä. NE JOHTIMIEN PALJAAT KOHDAT EIVÄT SAA KOSKEA HETKEÄKÄÄN TOISIAAN EIVÄTKÄ RUNKOA. Käytä siis apuna eristysnauhaa ym.
Kun moottori käynnistetään johtimiin 1 ja 2 (valkoiset) ilmestyy heti 14,4 V (12 V nim.) eli täysi akkusähkö. Johtimiin 3-harmaa ja 4-musta ilmestyy se lambdajännite, joka seilaa kohtalaisen vikkelästi 0,4 V.n ja 0,6 V.n välillä ollen enimmän aikaa 0,5 V.n paikkeilla. Vrmaan se olisi rauhallisesti jossain kohdassa jos sitä voisi mitata moottori kuormitettuna esim.ajaessa. Kun kaasuvivustosta vähän ryntäyttää se notkahtaa ensin alas ja sitten ylös alle sekunnissa, joka kertonee automatiikan korjausliikkeistä.
Tämmöisiä sietä löytyy tässä sorsassa, joka kyllä toimii ihan ok ja saa katsastuksessa puhtaat leimat. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla toisten käsityksiä ko mittauksesta, jos niitä joku on tehnyt.
Sen pa-suodattimen hintaa en enään muista. Jotain kympin ja kahden välistä. Siitä huoltokirjastahan näkyy onko se kovin vanha. Noita oireitahan se tekisi koko ajan eikä ajoittain, jos se tukossa olisi. Vai olisiko hassu ajatus, että siinä purkissa olisi vettä, joka olisi ajoon lähtiessä jään muodossa ja pakoputken lämmöstä sulaisi ja alkaisi antaa vesihörppyjä.
Kuuntelin samalla niitä imuääniä. Näillä tinnituskorvilla ei kyllä ainakaan mitään selvää ja voimakasta suhinaa moottoriäänen yli erotu, mutta aina kun kaasuvipua rempauttaa, kuuluu jostain hetkellinen servomoottoria muistuttava sirahdus. Se ikäänkuin seuraa kaasuvivun liikkeitä. Mutta jos niitä imuputkien liitosklemmareita raottaa, niin kyllä siiloin suhisee huonommissakin korvissa.
Katalysaattori ei käsittääkseni vaikuta sitä eikä tätä moottorin käyntiin. Katsastuksessa käyntiin vain.
Ilmamäärän antureita, tai ilmamassan, molempia on, voi näköjään myös tutkia ohmipuntarilla. Tässä mallissa on liittimessä viisi nastaa. Niistä mittaamalla löytyy kaksi 4,5 kiloohm vastusta joilla on toinen napa yhteinen sekä yksi 0,5 megaohm vastus ja yksi tyhjä nasta. Ne vastusarvot riippuvat voimakkaasti lämpötilasta.
Epäilisin vieläkin sen ilmamääräanturin sensorivastusten likaisuutta, ellet olisi jo niitä putsannut.
Jos viet sen auton takaisin kauppaan, ne ajavat mutkan ja julistavat ehjäksi. Sanovat, että ei tämän hintaluokan autolta voi paljoa vaatia.
Voima kanssasi. UGH