Eli aiheena on kauheimmat ajokokemukset Opelilla. Milloin on autossa ollut jotain vialla ja on joutunut se mukanaan ajamaan, milloin on niin surkea keli ollut ettei voinut ajaa sen kovempaa, milloin...
Itselläni tulee ainakin kaksi tapahtumaa jo mieleen. Kerran olin Kateetistani kaasarin ottanut irti ja puhdistellut, ja kun sen takaisin iskin kiinni olihan pakko moottori ajaa lämpimäksi jotta pystyi säädöt käymään läpi. Ja perhana kyllä oli väärillä säädöillä ja kylmällä motilla suorastaan naurettavan surkea ajaa. Lämpötila oli jotain vähän alle viiden plusasteen. Silloin tuota mottia pystyi jo todella kuvailemaan kierrosherkäksi; pienikin kaasun painallus ja kierrokset hyppäsivät lähes tappiin saakka, arvatkaas oliko siinä hyvä ajaa kun lisäksi oli kaasun palautusjousi irronnut niin että kun moottorijarrutusta alkoi tekemään jatkoikin Kadetti matkaa kiihdyttäen, ja kun kytkimen iski pohjaan nousi moottorin käyntinopeus taas yli ymmärryksen. No nyt on kaasari säädöissään, ja ajaminen on jo luontevampaa.
Toinen tapaus oli talviajo, todellinen talviajo. Kadetti oli seissyt aika kauan ja sillä piti pieni matka taivaltaa. Pakkasta sattui olemaan jotain -28 astetta joten kaikki paikat olivat aika tahmeina; kytkinpoljin juuttui pohjaan aina painamisen perään pariksi sekunniksi. Ja kun edessä oli vähäkuvioiset kapeat kesärenkaat eihän Kapilla uskaltanut kovaa mennäkään kun se puski niin rajusti. Lämmityslaite piti kyllä tuulilasin kirkkaana mutta muualle ei sitä lämpöä tullutkaan, varsinkaan niin lyhyellä matkalla.
Mutta talvi on ohitettu. Tänne vaan jatkoksi lisää surkeista ajokokemuksista.
Kauheimmat ajokokemukset?
Kauheimmat ajokokemukset?
-81 Kadett Super 1,2 N 2-ov
-84 Corsa TR 1,3 S 2-ov
-84 Corsa TR 1,3 S 2-ov
-
mustapilvi
- 'Admiral'
- Viestit: 230
- Liittynyt: 27 Loka 2006, 20:01
- Paikkakunta: Joutsa
Askon pallo
Kerran Keski-Suomen tulipalopakkasella Asconan alapallonivel päätti katketa kesken ruokatunnin, kun oltiin kaverin kanssa asioilla kaupungilla. Tiedättehän sen tunteen, kun sopivassa kaupunkinopeudessa ja ruuhkaisessa risteyksessä oikea etupyörä kääntyy poikittain ja tukivarsi rahnustaa katuun uraa. Puhumattakaan niistä ymmärtävistä kommenteista kanssa-autoilijoilta.
Talvi kun oli, takalaatikossa oli iso alumiininen lumilapio ja tunkin varsi, muttei tunkkia. Tunkinvarsi vaan tukivarren alle ja siitä vipuamalla sen verran rakoa, että lumilapion sai työnnettyä koko pyörärustingin alle varsi eteenpäin.
Torvet soivat kuin sirkusfanfaarit, kun siirto-operaatio alkoi. Kaveri käveli Asconan nurkan edessä pitäen lumilapion kahvasta kiinni, taluttaen Asconaa kuin snautseria. Vähän piti suunnitella reittiä tutun korjaamolle, jotta ei olisi paljon hiekoitettuja katuja. Hitaasti ja arvokkaasti pikkusikari toisessa kädessä kaveri käveli tuttuja terkutellen Ascona taluttimessa kaupungin laidalle, välillä oikeaoppisesti liikennevaloihin pysähtyen. Joku torvi välillä ulvahti, kun jonoa pyrki syntymään taakse, mutta iloinen hymy ja hatunnosto sulatti huumorintajun esiin joka kerta.
Asko pääsi pallonvaihtoon eikä töistäkään paljoa myöhästytty. Iltapäivällä ajettiin jo neljällä pyörällä.
Reissuhan ei varsinaisesti ollut kauhea. Pikemminkin huvittava. Ainakin näin jälkeenpäin. Silloin kyllä oli naama aika peruslukemilla, vaikka muuta piti näytellä.
UGH
Talvi kun oli, takalaatikossa oli iso alumiininen lumilapio ja tunkin varsi, muttei tunkkia. Tunkinvarsi vaan tukivarren alle ja siitä vipuamalla sen verran rakoa, että lumilapion sai työnnettyä koko pyörärustingin alle varsi eteenpäin.
Torvet soivat kuin sirkusfanfaarit, kun siirto-operaatio alkoi. Kaveri käveli Asconan nurkan edessä pitäen lumilapion kahvasta kiinni, taluttaen Asconaa kuin snautseria. Vähän piti suunnitella reittiä tutun korjaamolle, jotta ei olisi paljon hiekoitettuja katuja. Hitaasti ja arvokkaasti pikkusikari toisessa kädessä kaveri käveli tuttuja terkutellen Ascona taluttimessa kaupungin laidalle, välillä oikeaoppisesti liikennevaloihin pysähtyen. Joku torvi välillä ulvahti, kun jonoa pyrki syntymään taakse, mutta iloinen hymy ja hatunnosto sulatti huumorintajun esiin joka kerta.
Asko pääsi pallonvaihtoon eikä töistäkään paljoa myöhästytty. Iltapäivällä ajettiin jo neljällä pyörällä.
Reissuhan ei varsinaisesti ollut kauhea. Pikemminkin huvittava. Ainakin näin jälkeenpäin. Silloin kyllä oli naama aika peruslukemilla, vaikka muuta piti näytellä.
UGH
-
Wannabecalibra
- Minut on bannattu!
- Viestit: 3355
- Liittynyt: 26 Marras 2002, 02:00
- Paikkakunta: Gutter
-
jimi hoffa
- 'Senator'
- Viestit: 470
- Liittynyt: 11 Marras 2004, 02:00
- Paikkakunta: Mäntsälä
yhden päivän ajoin lada 1200:sta "laatikkoa" kun oma sierra oli kaverilla lainassa liukkaankelin radalla kun ei kehdannu ladalla mennä sinne. tästä jo melkeen 10 vuotta aikaa. silloin päätin ettei ikinä enää ladan rattiin.
ah nämä olivatkin kauheimmat kokemukset opeleilla. no sellaista ei ole kai vielä edes tullut vastaan... opel aina niin pop
ah nämä olivatkin kauheimmat kokemukset opeleilla. no sellaista ei ole kai vielä edes tullut vastaan... opel aina niin pop
Kauhein ajokokemus taisi olla nykyisellä autolla, kun kesken ajon, risteyksen lähestyessä, katos ompusta jarrut kokonaan! 
Meinas paniikki iskee, kun käsijarrun nykimisestä ei oo helevetinkään hyötyä ko. autossa..
no, onneks moottorijarrutuksella sain vauhdin melkein nolliin, ja risteys oli tyhjä, joten yli vaan..
Ajoin sit lähimmän huoltamon pihaan, jossa ihmettelemään tapahtunutta, ja viaksi selvisi et jarrupääsylinteri oli antautunut..
Mut kyllä muuten ahisti ja säikäytti ku jarrut tollein häippäs..
Ja parina syksynä venähtänyt tuo talvikumien alle laitto, niin kyllä se hieman ahistaa ajella jäätyneellä tiellä kesäkumeilla talvisellaisten vaihtoon..
Meinas paniikki iskee, kun käsijarrun nykimisestä ei oo helevetinkään hyötyä ko. autossa..
no, onneks moottorijarrutuksella sain vauhdin melkein nolliin, ja risteys oli tyhjä, joten yli vaan..
Ajoin sit lähimmän huoltamon pihaan, jossa ihmettelemään tapahtunutta, ja viaksi selvisi et jarrupääsylinteri oli antautunut..
Mut kyllä muuten ahisti ja säikäytti ku jarrut tollein häippäs..
Ja parina syksynä venähtänyt tuo talvikumien alle laitto, niin kyllä se hieman ahistaa ajella jäätyneellä tiellä kesäkumeilla talvisellaisten vaihtoon..
80-luvun lopulla vanhempien D-Kadeemilla oltiin velipojan kanssa menossa takas opiskelupaikkakunnalle sunnuntai-iltana. Pakoputki pätkähti poikki siitä jouston kohdalta jalkatilan alta. 1.2N päästää aika miehekkäät äänet suoralla putkella. Koitettiin tunkea jotain tulloja korviin, ettei vallan kuulo mene. Semmonen 300 kilometriä kumminkin matkaa.
Toissa talvena oli tarkoitus lähteä käymään Iisalmessa mutka asioita hoitamassa, ja kuinka ollakaan, sattui juuri ennen lähtöä satamaan pirusti räntää. No, matkaan tuli kuitenki lähdettyä.
Ajelin ensimmäiset kilometrit reilua kahdeksaakymppiä, ja ajattelin että hyvinhän tämä tästä menee. Räntää oli tiellä todella paljon, kun eivät aurat kerenneet sitä mukaa aurata, kuin mitä räntää satoi.
15km kerkesin ajella huolettomasti, kunnes eräässä loivassa ja pitkässä alamäessä nopeus kasvoi hieman liian suureksi, ja auto nousi loskapatjan päälle.
Sissus soikoon, että olikin ohjaamo sen jälkeen täynnä käsiä. Sen verran lähellä käytiin, että vänkärin peili mossahti aurakeppiin.
Tilanteesta selvittyäni hiljensinkin vauhdin nopeasti keliin sopivaksi, mutta räntäsade ei ottanut laantuakseen, ja 50km ajon jälkeen päätin kääntyä takaisin kotiin kun en 220km reissusta ennen iltaa olisi kuitenkaan kuudenkympin matkavauhdilla selvinnyt.
Tulomatkalla olikin sitten jälleen tilannetta kerrakseen, kun tiukahkossa S -mutkassa lähti autosta perä alta. Tälläkertaa menikin sitten kuskin puolelta roiskeläppä, ja olisi mennyt muutakin, jos olisi sattunut auto tulemaan vastaan.
Joten otettakoon tuo reissu jonkinmoisena opetuksena.
Toinen reissu tapahtui sitten viime syksynä, kun lähdin ajelemaan aamuyöllä Ukista takaisin Pohjanmaalle.
Olin pessyt Vectrasta moottorin juuri paria päivää ennen reissua, ja ajattelin kaiken olevan kunnossa, kun auto toimi menomatkan varsin hyvin.
Muutaman kilometrin kerkesin ajaa, kunnes Kalannin kohdilla cruise pomppasi itsekseen pois päältä. Äimistelin vikaa hetken, kytkin cruisen takaisin, ja annoin mennä. Pitkässä ylämäessä cruise lopetti jälleen toimintansa, ja moottorin vikavalo syttyi.
Muutaman sekunnin päästä vikavalon syttymisestä kierroslukumittari alkoi vispaamaan äärilaitojensa välillä, vaikka kierrokset pysyivät koko ajan samana. Kohta syttyi myös "ABS" ja "TC" -valot, ja autosta hävisivät kaikki tehot.
Pienempää pykälää pesään, auto eikun hiipuu, kaasu pohjaan, alkaa hirveä rykiminen, pätkiminen ja paukkuminen. Tässä vaiheessa saavuin jo Laitilaan, ja kasitien risteyksen liikennevaloihin piti tulla käsijarru paukkuen, kun toisella jalalla piti pitää kaasua koko ajan vähintään 3500, ettei auto vahingossakaan sammuisi, sillä käyntiinlähtö tuntui erittäin epätodennäköiseltä. Toinen jalka piti taas olla kokoajan valmiina kytkimellä, että jos sammuminen tapahtuisi, niin auton voisi saada ehkä vielä vaihteella käyntiin.
Lähdin kiihdyttämään Raumalle päin, ja suurin matkavauhti oli kakkosella n.75km/t. Kolmosta ei kärsinyt laittaa pesään, kun heti alkoi välitön hyytyminen, rykiminen ja paukuttaminen. Pian kantaan ajoi joku vanha Carina, ja aloin varovasti kiihdyttämään. Rykiminen, paukkuminen ja nykiminen oli nyt ilmestynyt jo kakkosvaihteelle asti, sivupeilistä näin kaikenlisäksi että pakoputkesta tuli jumalattomasti savua. Mitähän on mahtanut lie Carinakuski ajatella, kun edessä menee pahasti savuttava ja nykivä Vectra?
Eikä mennyt edes ohi, vaikka vilkulla näytin monesti tien olevan vapaa.
Nykiminen, rykiminen, paukkuminen ja savutus yltyi niin pahaksi, että oli pakko himmailla bussipysäkille, johon auto huolimattoman kaasunkäytön seurauksena sammuikin. Koitin välittömästi käyntiin, ei edes lupaile, varoitusvalot vilkkuvat kuin disco, eikä pimeänä syysyönä näe moottoritilassakaan mitään ihmeellistä.
Tässä vaiheessa kiroilin jo ääneen kylmänhiki otsalla. Tässä sitä ollaan, keskellä ei mitään, kello 3:40 yöllä, ja vielä pitäisi keretä iltavuoroon töihin, matkaa onneksi taitettavana enää 490km.
Hetken aikaa rauhoituttuani kokeilin autoa vielä varovasti käyntiin, ja kas, ihmeparantuminen tapahtui! Mikään valo ei pala, ja mittaritkin toimivat jälleen oikein.
Lähdin kiihdyttämään, ei nyi eikä pauku, kiertää iloisesti rajoittimeen asti. Sormet ristissä ajelin kotia, ja hyvin päästiinkin. Ihme kyllä.
Vian syyksi paljastui myöhemmin moottorinpesun yhteydessä tulppasyvennyksiin päässyt pesuvesi, joka sitten löi tulpanjohdoista läpi. Kaikki tulpat olivat kaikenlisäksi ruostuneet täysin pilalle, joten ihme ettei puolaa särkenyt.
Ajelin ensimmäiset kilometrit reilua kahdeksaakymppiä, ja ajattelin että hyvinhän tämä tästä menee. Räntää oli tiellä todella paljon, kun eivät aurat kerenneet sitä mukaa aurata, kuin mitä räntää satoi.
15km kerkesin ajella huolettomasti, kunnes eräässä loivassa ja pitkässä alamäessä nopeus kasvoi hieman liian suureksi, ja auto nousi loskapatjan päälle.
Sissus soikoon, että olikin ohjaamo sen jälkeen täynnä käsiä. Sen verran lähellä käytiin, että vänkärin peili mossahti aurakeppiin.
Tilanteesta selvittyäni hiljensinkin vauhdin nopeasti keliin sopivaksi, mutta räntäsade ei ottanut laantuakseen, ja 50km ajon jälkeen päätin kääntyä takaisin kotiin kun en 220km reissusta ennen iltaa olisi kuitenkaan kuudenkympin matkavauhdilla selvinnyt.
Tulomatkalla olikin sitten jälleen tilannetta kerrakseen, kun tiukahkossa S -mutkassa lähti autosta perä alta. Tälläkertaa menikin sitten kuskin puolelta roiskeläppä, ja olisi mennyt muutakin, jos olisi sattunut auto tulemaan vastaan.
Joten otettakoon tuo reissu jonkinmoisena opetuksena.
Toinen reissu tapahtui sitten viime syksynä, kun lähdin ajelemaan aamuyöllä Ukista takaisin Pohjanmaalle.
Olin pessyt Vectrasta moottorin juuri paria päivää ennen reissua, ja ajattelin kaiken olevan kunnossa, kun auto toimi menomatkan varsin hyvin.
Muutaman kilometrin kerkesin ajaa, kunnes Kalannin kohdilla cruise pomppasi itsekseen pois päältä. Äimistelin vikaa hetken, kytkin cruisen takaisin, ja annoin mennä. Pitkässä ylämäessä cruise lopetti jälleen toimintansa, ja moottorin vikavalo syttyi.
Muutaman sekunnin päästä vikavalon syttymisestä kierroslukumittari alkoi vispaamaan äärilaitojensa välillä, vaikka kierrokset pysyivät koko ajan samana. Kohta syttyi myös "ABS" ja "TC" -valot, ja autosta hävisivät kaikki tehot.
Pienempää pykälää pesään, auto eikun hiipuu, kaasu pohjaan, alkaa hirveä rykiminen, pätkiminen ja paukkuminen. Tässä vaiheessa saavuin jo Laitilaan, ja kasitien risteyksen liikennevaloihin piti tulla käsijarru paukkuen, kun toisella jalalla piti pitää kaasua koko ajan vähintään 3500, ettei auto vahingossakaan sammuisi, sillä käyntiinlähtö tuntui erittäin epätodennäköiseltä. Toinen jalka piti taas olla kokoajan valmiina kytkimellä, että jos sammuminen tapahtuisi, niin auton voisi saada ehkä vielä vaihteella käyntiin.
Lähdin kiihdyttämään Raumalle päin, ja suurin matkavauhti oli kakkosella n.75km/t. Kolmosta ei kärsinyt laittaa pesään, kun heti alkoi välitön hyytyminen, rykiminen ja paukuttaminen. Pian kantaan ajoi joku vanha Carina, ja aloin varovasti kiihdyttämään. Rykiminen, paukkuminen ja nykiminen oli nyt ilmestynyt jo kakkosvaihteelle asti, sivupeilistä näin kaikenlisäksi että pakoputkesta tuli jumalattomasti savua. Mitähän on mahtanut lie Carinakuski ajatella, kun edessä menee pahasti savuttava ja nykivä Vectra?
Eikä mennyt edes ohi, vaikka vilkulla näytin monesti tien olevan vapaa.Nykiminen, rykiminen, paukkuminen ja savutus yltyi niin pahaksi, että oli pakko himmailla bussipysäkille, johon auto huolimattoman kaasunkäytön seurauksena sammuikin. Koitin välittömästi käyntiin, ei edes lupaile, varoitusvalot vilkkuvat kuin disco, eikä pimeänä syysyönä näe moottoritilassakaan mitään ihmeellistä.
Tässä vaiheessa kiroilin jo ääneen kylmänhiki otsalla. Tässä sitä ollaan, keskellä ei mitään, kello 3:40 yöllä, ja vielä pitäisi keretä iltavuoroon töihin, matkaa onneksi taitettavana enää 490km.
Hetken aikaa rauhoituttuani kokeilin autoa vielä varovasti käyntiin, ja kas, ihmeparantuminen tapahtui! Mikään valo ei pala, ja mittaritkin toimivat jälleen oikein.
Lähdin kiihdyttämään, ei nyi eikä pauku, kiertää iloisesti rajoittimeen asti. Sormet ristissä ajelin kotia, ja hyvin päästiinkin. Ihme kyllä.
Vian syyksi paljastui myöhemmin moottorinpesun yhteydessä tulppasyvennyksiin päässyt pesuvesi, joka sitten löi tulpanjohdoista läpi. Kaikki tulpat olivat kaikenlisäksi ruostuneet täysin pilalle, joten ihme ettei puolaa särkenyt.
Kyllä Opelin omistaminen on lupaus seikkailusta...
Edellinen Corsani haettiin Helsingistä joitakin vuosia takaperin. Ostohetkellä autossa ei ollut bensapumppua, bensaputkia tankilta moottoritilaan, eikä laturin kannaketta, taikka sen hihnaa. Parin tunnin uurastuksen jälkeen auto kuitenkin liikkui omin voiminsa. Ajovalopesurin säiliöstä syntyi väliaikainen bensatankki ja varaosia oli varattu mukavasti matkaan muutenkin. Laturinkannaketta ei tosin sattunut mukaan. Autoa hinattaessa ostopaikalta paikallisen Nesteen TI-halliin tuli todettua takajarrujen olevan hieman kohmeessa. Mutkissa kun painoi jarrua, niin takarenkaat pamahtivat lukkoon ja auto meni hirvittävässä tappisladissa. Oli siinä ohikulkioilla ihmettelemistä, kun hinauksessa oleva auto meni pientareita pitkin...
Matka jatkui siitä kahdella korsalla kohti Tamperetta. Tasasin väliajoin joutui pysähtymään täyttämään "bensatankin" kanisterista ja lataamaan akkua toisella autolla. Melkein hämeenlinnaan asti jaksettiin tulla, kunnes paloi käpy kiinni ja käytiin Markukselta hakemassa toisella autolla laturinkannake ja pultti sille. Juuri ostettu Corsa värjötteli sen aikaa lumisateessa maantien varressa. Larinkannakkeen pultti ei kuitenkaan mahtunut paikalleen, ilman imusarjan irrotusta. Jatkoimme matkaa Hämeenlinnan Nesteelle ilman laturia. Nesteellä hetken lämmiteltyämme rupesimme ruuvaamaan kippoa mittarikatoksessa. Lyhyempi 13mm pultti löytyi penkin kiinnitysestä ja laturinkin saattin toimimaan.
Matkaan toi jännitystä koko talven kamalin lumimyrsky ja veljen Corsa, josta uhkasi kadota myös sähköt. Valot saattoivat hiipua pois aivan yllättäen ja syttyä sitten uudellen. Sää oli niin hirveä, että vaikka veli ajoi muutaman kymmenen metrin (???) päässä edelle, en nähnyt autosta vilaustakaan. Vain renkaanjäljet lumessa kertoi veljen edelleen olevan tiellä.
Hinausköysi meni matkalla kerran poikki ja veljen autosta meni vasen alatukivarsi ja vaihdelaatikko paskaksi lievän ulosajon seurauksena. Matka Helsingistä Tampereelle kesti jotain 6-7 tuntia!
Toinen extreme reissu oli nykyisen Astran haku Vantaalta Tampereelle. Astrassa ei ollut toimivaa kytkintä lainkaan, joten se hinattiin edellä mainitulla Corsalla kotiin. Talvella tottakai... Oli muuten Corsassa bensankulutus kohdillaan. Yli 20l/100km pitkälti
Ei kyllä varmasti tarvitse enää moisiin urotekoihin ryhtyä. Hullun hommaa!
Edellinen Corsani haettiin Helsingistä joitakin vuosia takaperin. Ostohetkellä autossa ei ollut bensapumppua, bensaputkia tankilta moottoritilaan, eikä laturin kannaketta, taikka sen hihnaa. Parin tunnin uurastuksen jälkeen auto kuitenkin liikkui omin voiminsa. Ajovalopesurin säiliöstä syntyi väliaikainen bensatankki ja varaosia oli varattu mukavasti matkaan muutenkin. Laturinkannaketta ei tosin sattunut mukaan. Autoa hinattaessa ostopaikalta paikallisen Nesteen TI-halliin tuli todettua takajarrujen olevan hieman kohmeessa. Mutkissa kun painoi jarrua, niin takarenkaat pamahtivat lukkoon ja auto meni hirvittävässä tappisladissa. Oli siinä ohikulkioilla ihmettelemistä, kun hinauksessa oleva auto meni pientareita pitkin...
Matka jatkui siitä kahdella korsalla kohti Tamperetta. Tasasin väliajoin joutui pysähtymään täyttämään "bensatankin" kanisterista ja lataamaan akkua toisella autolla. Melkein hämeenlinnaan asti jaksettiin tulla, kunnes paloi käpy kiinni ja käytiin Markukselta hakemassa toisella autolla laturinkannake ja pultti sille. Juuri ostettu Corsa värjötteli sen aikaa lumisateessa maantien varressa. Larinkannakkeen pultti ei kuitenkaan mahtunut paikalleen, ilman imusarjan irrotusta. Jatkoimme matkaa Hämeenlinnan Nesteelle ilman laturia. Nesteellä hetken lämmiteltyämme rupesimme ruuvaamaan kippoa mittarikatoksessa. Lyhyempi 13mm pultti löytyi penkin kiinnitysestä ja laturinkin saattin toimimaan.
Matkaan toi jännitystä koko talven kamalin lumimyrsky ja veljen Corsa, josta uhkasi kadota myös sähköt. Valot saattoivat hiipua pois aivan yllättäen ja syttyä sitten uudellen. Sää oli niin hirveä, että vaikka veli ajoi muutaman kymmenen metrin (???) päässä edelle, en nähnyt autosta vilaustakaan. Vain renkaanjäljet lumessa kertoi veljen edelleen olevan tiellä.
Hinausköysi meni matkalla kerran poikki ja veljen autosta meni vasen alatukivarsi ja vaihdelaatikko paskaksi lievän ulosajon seurauksena. Matka Helsingistä Tampereelle kesti jotain 6-7 tuntia!
Toinen extreme reissu oli nykyisen Astran haku Vantaalta Tampereelle. Astrassa ei ollut toimivaa kytkintä lainkaan, joten se hinattiin edellä mainitulla Corsalla kotiin. Talvella tottakai... Oli muuten Corsassa bensankulutus kohdillaan. Yli 20l/100km pitkälti
Ei kyllä varmasti tarvitse enää moisiin urotekoihin ryhtyä. Hullun hommaa!
Vai että karmeita ajokokemuksia.. no niitä löytyy jokunen, laitetaas pari.
Ekana tulee aina mieleen tapaus ekan bemarin kohdalta, jonka olin ostanu pari kk aiemmin. Asuin tuolloin Eurassa ja vappuna sitten lähettiin sillosen emännän kanssa ajelemaan vapunviettoon Jyväskylään.
Päivää ennen vappuaattoa olin kolauttanu putken johonkin kiveen ja auto piti pientä ralliääntä, mutta enpä siitä suurempia murehtinu.
Noh, melkein heti Himoksen jälkeen kun tulee ohituskaista ylämäkeen, lähdin ohittamaan Ladaa ja kerkesin kerätä mäen päälle lähemmäs 150km/h, teini kun olin..
Kunnes yhtäkkiä tuntu että ralliäänet kovenee kummallisesti.. samantien kuului pamaus ja koko auto tärähti ja perä pomppas ilmaan. Auton sain pidettyä tiellä ja kun katoin taustapeiliin, niin tiellä pyöri bemoottorin KOKO putkisto pakosarjan juuresta saakka! Takapönttö oli jääny yhdestä kiinnikkeestä roikkumaan. Ekalle bussipysäkille vetämään pari hätäröökiä, koira oli sillon pentu ja teki hätäkuset bemmun takapenkille..
Loppumatkalla Jyväskylään ei tienny kumpi vitutti enemmän, karmeet pakoäänet vai kusen haju takapenkillä..
Koko juttu naurattaa nykyään, mutta monesti olen miettiny miten olis käyny jos putkisto olis osunu vastaantulevaan autoon, tai takana tulevaan Ladaan..
Toinen juttu on kun lähdin Jyväskylästä Turkuun vaihtamaan Micraa hiukka isompaan, Chevy Capriceen.
Kaupat tehtiin kun pääsin Turkkuseen ja sieltä sitten lähettiin ajelemaan tyytyväisenä jenkin omistajana kohti Nykäskylää. Tammikuuta kun oli, pimeää oli jo neljältä.
Ensimmäinen säikähdys oli kun rekan vastaantullessa kytkin lyhyille valoille. Chevyssä oli ilmeisesti orkkis valojohdotus ja hämmästys oli suuri mulla ja rekkakuskilla kun valot häviskin kokonaa. Jumankauta että voi ihminen säikähtää! No, tuohan ei jääny viimeseks valojen temppuiluks, vaan koko ajan valot vilkutteli miten sattuu.
Hieman ennen Tampesteria, alko yhtäkkiä paleltamaa iha perhanasti ja huomasin että valoja jännitettäessä lämppäri ei ollu puhaltanu kuumaa enää aikoihin ja lämpömittari oli hyvän matkaa kohti punasta. Siinä vaiheessa soitin veljelle joka asuu Tampereella että jään sinne yöks, ei olis ollu mahkuja jatkaa enää Jklään..
Aamulla sitten kun ihmeteltiin niin syyläri oli ihan kuiva. Vettä lisättiin ja matka Jyväskylään jatkui päivänvalossa, valoista ei onneks tarvinnu ressata enää.
Tre-JKL väliin menikin sitten reilu 3 tuntia, kun 50 kilsan välein piti pysähtyä lisäämään vettä syyläriin joka vuoti kuin seula.
Että sellasia reissuja..
Ekana tulee aina mieleen tapaus ekan bemarin kohdalta, jonka olin ostanu pari kk aiemmin. Asuin tuolloin Eurassa ja vappuna sitten lähettiin sillosen emännän kanssa ajelemaan vapunviettoon Jyväskylään.
Päivää ennen vappuaattoa olin kolauttanu putken johonkin kiveen ja auto piti pientä ralliääntä, mutta enpä siitä suurempia murehtinu.
Noh, melkein heti Himoksen jälkeen kun tulee ohituskaista ylämäkeen, lähdin ohittamaan Ladaa ja kerkesin kerätä mäen päälle lähemmäs 150km/h, teini kun olin..
Kunnes yhtäkkiä tuntu että ralliäänet kovenee kummallisesti.. samantien kuului pamaus ja koko auto tärähti ja perä pomppas ilmaan. Auton sain pidettyä tiellä ja kun katoin taustapeiliin, niin tiellä pyöri bemoottorin KOKO putkisto pakosarjan juuresta saakka! Takapönttö oli jääny yhdestä kiinnikkeestä roikkumaan. Ekalle bussipysäkille vetämään pari hätäröökiä, koira oli sillon pentu ja teki hätäkuset bemmun takapenkille..
Loppumatkalla Jyväskylään ei tienny kumpi vitutti enemmän, karmeet pakoäänet vai kusen haju takapenkillä..
Koko juttu naurattaa nykyään, mutta monesti olen miettiny miten olis käyny jos putkisto olis osunu vastaantulevaan autoon, tai takana tulevaan Ladaan..
Toinen juttu on kun lähdin Jyväskylästä Turkuun vaihtamaan Micraa hiukka isompaan, Chevy Capriceen.
Kaupat tehtiin kun pääsin Turkkuseen ja sieltä sitten lähettiin ajelemaan tyytyväisenä jenkin omistajana kohti Nykäskylää. Tammikuuta kun oli, pimeää oli jo neljältä.
Ensimmäinen säikähdys oli kun rekan vastaantullessa kytkin lyhyille valoille. Chevyssä oli ilmeisesti orkkis valojohdotus ja hämmästys oli suuri mulla ja rekkakuskilla kun valot häviskin kokonaa. Jumankauta että voi ihminen säikähtää! No, tuohan ei jääny viimeseks valojen temppuiluks, vaan koko ajan valot vilkutteli miten sattuu.
Hieman ennen Tampesteria, alko yhtäkkiä paleltamaa iha perhanasti ja huomasin että valoja jännitettäessä lämppäri ei ollu puhaltanu kuumaa enää aikoihin ja lämpömittari oli hyvän matkaa kohti punasta. Siinä vaiheessa soitin veljelle joka asuu Tampereella että jään sinne yöks, ei olis ollu mahkuja jatkaa enää Jklään..
Aamulla sitten kun ihmeteltiin niin syyläri oli ihan kuiva. Vettä lisättiin ja matka Jyväskylään jatkui päivänvalossa, valoista ei onneks tarvinnu ressata enää.
Tre-JKL väliin menikin sitten reilu 3 tuntia, kun 50 kilsan välein piti pysähtyä lisäämään vettä syyläriin joka vuoti kuin seula.
Että sellasia reissuja..
Ford Mondeo 1.8 STW
Kun tää nyt on lipsahtanut kokemuksiin muillakin värkeillä kuin opeleilla, niin muutama vuosi sitten talvella jouduin kulkemaan työasioissa etelästä savoonpäin semmoisella pashalla kuin Renault Traffic pakettiautolla. Toki oli renkaatkin pashaa. Eli siinä Juvan jälkeen Varkauteen päin mennessä lähdin sitten ohittamaan jotain rekkaa, sitten siinä rekan nupin kohdalla renu alkoi kääntyä poikittain satasen vauhdissa. Vähän aikaa veivasin rattia urakalla ja sain pidettyä pirssin tiellä. Sitten paloi LM parin körssin verran ennen matkan jatkumista. Yleensä ottaenkin ajoasento oli ko. autossa hyvin lähellä SIA-standardia (Standard Italian Ape) vaikka onkin ranskis.
Heh sama motti täällä ajossa. Eihän tuo mikään kauhean hiljainen ole putken kanssakaan, mutta voin jo kuvitella...vemppa kirjoitti:80-luvun lopulla vanhempien D-Kadeemilla oltiin velipojan kanssa menossa takas opiskelupaikkakunnalle sunnuntai-iltana. Pakoputki pätkähti poikki siitä jouston kohdalta jalkatilan alta. 1.2N päästää aika miehekkäät äänet suoralla putkella. Koitettiin tunkea jotain tulloja korviin, ettei vallan kuulo mene. Semmonen 300 kilometriä kumminkin matkaa.
-81 Kadett Super 1,2 N 2-ov
-84 Corsa TR 1,3 S 2-ov
-84 Corsa TR 1,3 S 2-ov
Muutama talvi sitten olin menossa aamulla töihin, kun leveäkaistatiellä tulee kahta autoa rinnakkain vastaan. Tein pienen väistöliikkeen reunaan päin ja oikea etupyörä haukkasi auraamattomalle puolelle. Sen jälkeen mentiin kahdeksaakymppiä pehmeään pakkaslumeen tienpientareelle. Ne muutama kymmenen metriä, mitä auto määräsi suunnan kuskin sijaan tuntui enemmänkin kilometreiltä. Onneksi ei sattunut kiviä eikä pylväitä vastaan, lopuksi omega oli ikkunoiden alareunaa myöten pitkällä hangessa eikä saanut yllättäen naarmuakaan.
Kauhein ajokokemus on varmasti tapahtunut ekalla autolla, nissan sunnyllä. Nimittäin marttilasta tullessa 10 tietä, jarrut hävisivät kokonaan ja joutui käsijarrulla jarruttelemaan. Nooh ajoin synnyn suoraan pajalle, jossa huomattiin että jarruputkethan ne on poikki
Toinen hurja ajokokemus sijoittuu viime kesään ja kuljetusalalle, jossa tuo vanhempi kalusto ei nyt aina ole niin timmiä. Kiertokanki tuli koneen kyljestä kurkkaamaan volvossa
Toinen hurja ajokokemus sijoittuu viime kesään ja kuljetusalalle, jossa tuo vanhempi kalusto ei nyt aina ole niin timmiä. Kiertokanki tuli koneen kyljestä kurkkaamaan volvossa