tässä on kunnon suomalaisen miehen perusta. sanotaan ensin että joku homma on ihan perseestä ja sitten on kuitenkin pakko kokeilla. ja päästä vielä vaimoki kokeilee uuella turbo ooppelilla ettei vaa kattele pikkujouluissa toista äijää.
sit haukutaa ihmisiä sen takia ku haluu ottaa kaiken irti autoistaan ja pitää hauskaa.
en mä sentää kokonaa tuomitse sun olemassa oloa mä, lahjota ruumiis vaikka lääketieteellisiin kokeiluihin, siitä olis enempi hyötyä ihmiskunnalle ku näistä sun postauksista. tuskin ketään kiinnostaa paljonko sun auto on maksanu, saati sitten missä painat vaimoas.
Kiihdytystä
Varmin tapa lyödä kätensä paskaan(yleensä)Täytyy sanoa , että kaverin 309 GT pösö on kyllä saanut monoa ihan järkyttävästi , ei varmaan metriäkään repimättä. Tosin on siihen tehty jo remonttiakin 1xauton hinnan verranEi kylläkään mielestäni johtunut repimisestä vaan ihan normaalia kulumista noinkin vanhalta autolta.
on laittaa rahansa johonkin vanhaan GTi-luokan vehkeeseen,jolla on ollut jo useampia omistajia...noi autot saa tossua jo autoliikkeissä enemmän kuin lääkäri määrää.
En tiedä muuta kuin sen, että olin työkaverin Volvo S40 T4:n kyydissä. Onkohan siinä nyt 2,4 litran moottori.
Se lähti siihen malliin että sääliksi käy ooppeleita.. ja varmaan Volvon tekniikka kestää vaikka kiihdyttelisi päivät pitkät! Ainoa mikä kuluu on bensa ja renkaat...
Se lähti siihen malliin että sääliksi käy ooppeleita.. ja varmaan Volvon tekniikka kestää vaikka kiihdyttelisi päivät pitkät! Ainoa mikä kuluu on bensa ja renkaat...
"Ooppelilla pääsee pitkälle!"
Muistelisin että se kone on 1,9 ellei sitten 2,0. Ei ainakaan 2,4 
Volvo tuskin lähtee juuri sen ripeämmin kuin saman tehoinen Opelikaan, turha niitä on sääliä. Koneen kestävyydessäkään tuskin on dramaattista eroa. Pikkuvikoja voi ehkä olla vähemmän, mutta ei tuo 40-sarja ole maineeltaan sekään ihan valmistajansa parhaimmistoa.
Volvo tuskin lähtee juuri sen ripeämmin kuin saman tehoinen Opelikaan, turha niitä on sääliä. Koneen kestävyydessäkään tuskin on dramaattista eroa. Pikkuvikoja voi ehkä olla vähemmän, mutta ei tuo 40-sarja ole maineeltaan sekään ihan valmistajansa parhaimmistoa.
Alfa 75 3.0 V6 America
"For those who enjoy the pleasure of driving over the practicalities of mere transportation" (Motorweek)
Alfa 156 JTS
Vectra B
"For those who enjoy the pleasure of driving over the practicalities of mere transportation" (Motorweek)
Alfa 156 JTS
Vectra B
Volvon 40 sarjan T4:ssa on se "normaali" kahden litran kone..eli karvan verran alle täyden kahden litran. Liikkuu ihan mukavasti..mutta ei yhtään sen kummemmin kuin saman tehoiset Opelit..tai muut merkit. Niinhän se vaan on että käytännössä samantehoiset autot on suorituskyvyltään identtisiä merkistä riippumatta.
No..kaikenkaikkiaan: kyllä mä siitä Volvo S40 T4:sta tykkäsin kun joskus muutaman kuukauden sellasella ajelin.
No..kaikenkaikkiaan: kyllä mä siitä Volvo S40 T4:sta tykkäsin kun joskus muutaman kuukauden sellasella ajelin.
Voi pojat eiköhän vähitellen vastata siihen mistä aihe sai alkunsa.
Liikennevalojen vaihtumista odotellessa kannatta taulussa pitää 2000-3000 kierrosta,jotta kone ei hyydy kun kytkintä alkaa päästää nopeasti ylös.Kytkin pitäisi päästää ylös mahdollisimman nopeasti jottei se kulu ja jotta koko koneen voima saadaan renkaille.Toisaalta sitä ei saa päästää liian nopeasti jottei renkaat ala tarpeettomasti sutia tai jottei kone hyydy.Kun kytkintä päästää ylös,voi samalla tunnustella miten paljon kaasua voi painaa lisää ettei kierrokset nouse kovin ylös --> muuten kytkintä lisää ylös päästettäessä alkaa kumit helposti sutia.Kun kytkin on ylhäällä,pitäisi kaasunkin olla pohjassa.
Sitten vain pidetään kaasua pohjassa niin pitkään että kierrokset saavuttavat huipputehon.Kannattaa ottaa selville millä kierroksilla tehot on huipussaan.Konetta kannattaa kierrättää vielä vähän huipputehon yli jottei kierrokset laske liian alas kun uusi vaihde saadaan silmään.Sitten vaan uutta vaihdetta silmään aina kun vanha alkaa loppua.
Eiköhän se ole kaikkien oma asia mitä autoillaan tekee,mutta ajattelin antaa neuvoja kun niitä kysyttiin ja tunnen alaa jonkin verran.
<font size=-1>[ This Message was edited by: GTI16V on 2003-03-26 19:39 ]</font>
Liikennevalojen vaihtumista odotellessa kannatta taulussa pitää 2000-3000 kierrosta,jotta kone ei hyydy kun kytkintä alkaa päästää nopeasti ylös.Kytkin pitäisi päästää ylös mahdollisimman nopeasti jottei se kulu ja jotta koko koneen voima saadaan renkaille.Toisaalta sitä ei saa päästää liian nopeasti jottei renkaat ala tarpeettomasti sutia tai jottei kone hyydy.Kun kytkintä päästää ylös,voi samalla tunnustella miten paljon kaasua voi painaa lisää ettei kierrokset nouse kovin ylös --> muuten kytkintä lisää ylös päästettäessä alkaa kumit helposti sutia.Kun kytkin on ylhäällä,pitäisi kaasunkin olla pohjassa.
Sitten vain pidetään kaasua pohjassa niin pitkään että kierrokset saavuttavat huipputehon.Kannattaa ottaa selville millä kierroksilla tehot on huipussaan.Konetta kannattaa kierrättää vielä vähän huipputehon yli jottei kierrokset laske liian alas kun uusi vaihde saadaan silmään.Sitten vaan uutta vaihdetta silmään aina kun vanha alkaa loppua.
Eiköhän se ole kaikkien oma asia mitä autoillaan tekee,mutta ajattelin antaa neuvoja kun niitä kysyttiin ja tunnen alaa jonkin verran.
<font size=-1>[ This Message was edited by: GTI16V on 2003-03-26 19:39 ]</font>
Tässä Jarmo Sukavan mietteitä aiheesta:
Lähtö
Nopea seisova lähtö on monelle hyvällekin kuljettajalle yllättävän hankalaa. Oikea tapa lähteä on lyhyesti seuraava: Auton kierrokset asetetaan moottorin parhaalle vääntöalueelle. Kytkin painetaan pohjaan ja kytketään vaihde numero yksi. Tämän jälkeen odotetaan lähtömerkkiä, jolloin jalka siirretään nopeasti sivuun kytkinpolkimen päältä, jolloin poljin pääsee vapaasti ponnahtamaan ylös. Vetävät pyörät saattavat lyödä hetken tyhjää, mutta heti niiden saavutettua täyden pidon voidaan lisätä kaasua. Ennen lähtöä on hyvä poistaa voimansiirron välykset kytkintä hiukan nostamalla. Mikäli kone hyytyy viivalle, tulee lähtökierroksia nostaa parilla sadalla kerrallaan, kunnes oikeat lähtökierrokset löytyvät. Vastaavasti renkaiden lyödessä liikaa tyhjää tulee lähtökierroksia laskea. Oleellista on kuitenkin, ettei kaasua lähdön aikana pumpata, vaan oikea kierrosalue etsitään etukäteen. Näin lähdöstä saadaan nopea ja tarkka. Ensimmäiseen mutkaan saavutaan aina yhtä numeroa liian pienellä vaihteella, jotta voimaa on riittävästi käytössä.
Vaihtaminen
Vaihtamisessa on tärkeää opetella vaihtamaan riittävän ajoissa. Pahin mahdollinen virhe on vedättää liian pitkään samalla vaihteella. On tietysti hienon kuuloista paukuttaa autoa rajoitinta vasten, mutta erityisen nopeaa se ei ole. Empiiristen kokeiden mukaan kiihdytettäessä voidaan väärin vaihtamalla saada 0-100 aika nousemaan viidestä sekunnista kahdeksaan ja puoleen sekuntiin. Itse vaihtamisessa on tärkeää olla päättäväinen ja nopea.
Lähtö
Nopea seisova lähtö on monelle hyvällekin kuljettajalle yllättävän hankalaa. Oikea tapa lähteä on lyhyesti seuraava: Auton kierrokset asetetaan moottorin parhaalle vääntöalueelle. Kytkin painetaan pohjaan ja kytketään vaihde numero yksi. Tämän jälkeen odotetaan lähtömerkkiä, jolloin jalka siirretään nopeasti sivuun kytkinpolkimen päältä, jolloin poljin pääsee vapaasti ponnahtamaan ylös. Vetävät pyörät saattavat lyödä hetken tyhjää, mutta heti niiden saavutettua täyden pidon voidaan lisätä kaasua. Ennen lähtöä on hyvä poistaa voimansiirron välykset kytkintä hiukan nostamalla. Mikäli kone hyytyy viivalle, tulee lähtökierroksia nostaa parilla sadalla kerrallaan, kunnes oikeat lähtökierrokset löytyvät. Vastaavasti renkaiden lyödessä liikaa tyhjää tulee lähtökierroksia laskea. Oleellista on kuitenkin, ettei kaasua lähdön aikana pumpata, vaan oikea kierrosalue etsitään etukäteen. Näin lähdöstä saadaan nopea ja tarkka. Ensimmäiseen mutkaan saavutaan aina yhtä numeroa liian pienellä vaihteella, jotta voimaa on riittävästi käytössä.
Vaihtaminen
Vaihtamisessa on tärkeää opetella vaihtamaan riittävän ajoissa. Pahin mahdollinen virhe on vedättää liian pitkään samalla vaihteella. On tietysti hienon kuuloista paukuttaa autoa rajoitinta vasten, mutta erityisen nopeaa se ei ole. Empiiristen kokeiden mukaan kiihdytettäessä voidaan väärin vaihtamalla saada 0-100 aika nousemaan viidestä sekunnista kahdeksaan ja puoleen sekuntiin. Itse vaihtamisessa on tärkeää olla päättäväinen ja nopea.
Hyvät ohjeet!
Ongelmana on kuitenkin varsinkin vanhempien Opelien jäykät vaihteet ja pitkät kepin liikeradat. Vaihteiden saaminen silmään kuluttaa kalliita sekunteja, tai niiden osia.
Siksi lähden usein suoraan kakkosella liikkeelle kytkintä luistattaen, niin säästyy kallista aikaa, kun ei tarvitse kepittää ykköseltä kakkoselle. Lähdön pieni miettimisaika menisi vaihtamiseen ykköseltä kakkoselle, kun auto on Opel.
Ongelmana on kuitenkin varsinkin vanhempien Opelien jäykät vaihteet ja pitkät kepin liikeradat. Vaihteiden saaminen silmään kuluttaa kalliita sekunteja, tai niiden osia.
Siksi lähden usein suoraan kakkosella liikkeelle kytkintä luistattaen, niin säästyy kallista aikaa, kun ei tarvitse kepittää ykköseltä kakkoselle. Lähdön pieni miettimisaika menisi vaihtamiseen ykköseltä kakkoselle, kun auto on Opel.
"Ooppelilla pääsee pitkälle!"
Tuolla kiihdytyspäivillä stripillä kun on oikeat ajanottolaitteet, porukkaa katsomossa, ja pitäisi saada siedettävä aika, vasta todellisuudessa huomaa, miten vaikeaa nopeasti paikaltaan lähteminen on, varsinkin etuvetoisella autolla. Juuri tuo aloituskierrosten pitäminen paikallaan ja se ettei paina kaasua heti pohjaan on todella vaikeata, kun tunne sanoo, että "kaasua, kaasua", ja järki sanoo että "ei kaasua vielä pohjaan, se vain sutii vielä", niin noiden välillä on vaikea tasapainotella kaasu puolessavälissä joulukuusen ollessa stage-valoissa ja sitten lähtee keltaiset tulemaan alas... kannattaa kokeilla kuitenkin! Ainakin kolme kadunmiehen kiihdytyspäivää pitäisi ensi kesänä olla näillä isoilla kiihdytysradoilla, ja enemmänkin kun otetaan lentokenttäkisat mukaan.