Lienee syytä kertoa jonkinlainen seloste G Astrastani ensin...
Tosiaan ensimmäinen varsinainen ajopelini oli äitini kauppakassin virkaa toimittanut vuoden 1999 viistoperä Astra. Tämä pirteäksi pikkusportiksi mainostettu junttikylän helvetinkone hankittiin meille joskus vuonna 2006, muistaakseni. Voimanlähteenä tässä hirmussa oli lähestulkoon jännittävä 1.6 litrainen 8 tappinen pieni kylä josta tehoa irtosi järisyttävät 55 gilowaddia. Tätä voimaa ja vauhtia huokuvaa olemusta korostamaan oli tehtaalla säästösyistä asennettu vain 2 ovea ja takaluukku. Tällä saavutettiin kai sporttinen tunnelma myös autoon ahtautuessa.
Vuosia ja lukuisia korjauksia myöhemmin saavutiin viimein siihen tilanteeseen että minä, Kärkölän mannekiini saavutin ajokortti-iän ja kuten jokainen fiksu tuon ikäinen, myös minä aloin pikkuhiljaa tylysti omia äitini autoa.
Lopulta väsytys/vitutus -taktiikka toimi ja äitini kyllästyi lainaamaan minulle autoa ja osti itselleen uudehkon Mondeon, koska totesi että tarvitsen tuota Astraa armeijaan menoa varten.
Astra palveli minua palvelusajan hyvin ja se oli tarkoitus myydä pois kotiutumisen jälkeen, mutta kun selvisi että aloitan seuraavana vuonna insinöörin opinnot Kotkassa, tulin siihen tulokseen että ei sitä kannatakkaan myydä pois. Astralla ajoin siitä eteenpäin päivittäin aina tämän vuoden (2018) kevääseen asti jolloin tuo pieneksi kyläksi kehumani moottori päätti kokeilla jotain aivan uutta: "mitäpä jos sekoitettaisiin öljyjen sekaan jäähdytysnestettä, ja toisinpäin"...
Tässä vaiheessa iski suru puseroon, sillä tuosta sinisestä kauhusta oli tullut jo hyvin rakas kulkupeli minulle. Jouduin toteamaan itselleni, ettei ehkä ollut järkevää enään korjata tätä vikaa, sillä auto söi korjauksiin jo muutenkin aika paljon rahaa vuodessa. Näin ollen jouduin tekemään päätöksen siitä, että uusi auto on hankittava.
Tyttöystäväni oli jo aiemmin keväällä hommannut itselleen vuoden 2009 1.6 litraisen turbo-Insignian ja tykkäsin kyseisestä autosta. Näinollen aloin katselemaan samalla koneella olevaa ASTRAA, eikä mennyt aikaakaan kun osamaksu-helvetti oli sovittu ja ajoin pihaan vuoden 2010 1.6T Astralla.
Kavereideni ja tyttöystäväni kiusaksi en kuitenkaan luopunut vanhasta Sinisestä paholaisesta vaan päätin säästää sen ja otan sen työn alle kun saan koulun käytyä. Tälle rakkaalle roppanalle löytyi väliaikainen sijoituspaikka Heinolasta eräästä pienestä pihavarastosta, jossa se saa odotella ensi kevääseen, kunnes saan täyspäiväisen opiskelun päätökseen.
Kuvia lisäilen menopeleistäni kunhan pääsen tietokoneeni äärelle ja kerron sitten hieman tarkemmin mitä olen suunitellut Astroilleni tehtäväksi tulevaisuudessa...
. Jos näin käy niin koitan keksiä ratkaisun asap.)
Ja on kait siitä sit jotai muutaki etua 