Onkos tämä ehdollistaminen nyt joku uusi muoti-ilmiö? Koirakoulutuksesta ja apinakokeista adaptoitu? Ei se ehdollistaminen toimi aikuisillakaan kovin hyvin, niin miten se toimisi lapsilla 100 %, vaikka ne sille alttiimpia ovatkin. Jos pelkkä ehdollistaminen olisi täydellinen metodi, niin miksi sitä niin vähän käytetään ja opetetaan? Sopivasti käytettynä OK. Tosin Pohjois-Korea on mallimaa ehdollistamisesta, mutta siellä käytetään muitakin metodeja lapsesta pitäen. Ehdollistaminen voi olla hyvä työväline, mutta se voi johtaa myös harhapoluille ja johtaa myöhemmällä iällä erinäisiin seurauksiin.rMn kirjoitti:Ehdollistamalla tällaisessakin tapauksessa voisi lapselta sen nintendon tai jonkun muun tärkeän pois, ja jos oikeasti haluaisi opettaa jotain, laittaisi sen lapsen antamaan sen oman tärkeän asian rikotun omistajalle. Kaikki tämä onnistuu täysin ilman väkivaltaa, huutamista, riehumista yms.
Kuten sanottu, pitäisi aina muistaa kuka on aikuinen ja kuka lapsi.
Kyllä siinä ehdollistamisessakin on huonoja puolia, koska siinä opetetaan tietty käyttäytymismalli. Tällä tavalla voidaan ohjata tiettyyn toimintamalliin, niin, että oma ajattelu unohtuu eli lapsi alkaa toimia kuin kone (vrt. koiran makupalat) ja lapsi voi alkaa myös testata rajojaan. Mikä riittää kynnykseksi esineen poisottoon eli mihin asti voi tehdä "pahaa". Ei pienelle lapselle nyt vaan mene kaikki jakeluun, eikä se välttämättä osaa yhdistää Nintendon poisottoa "pahaan" tekoon, vaikka se siinä ideana onkin. Lapsihan voi myös ruveta esittämään katuvaa, jotta saisi Nintendonsa takaisin tai pahimmassa tapauksessa alkaa raivokohtaus. Jotkut ymmärtävät poisoton, jotkut ei. Tärkeintä olisi saada lapsi oppimaan, ei toimimaan kuin kone pelkällä ehdollistamisella. Lapset myös kehittyvät eri tahtia niin fyysisesti kuin henkisesti. Tavoitteena on saada syntymään se assosiaatio teon ja esim. esineen poisoton välillä, mutta ei ihmisaivot toimi samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Joillain assosiaation muodostus on helppoa, joillekkin se on erittäin vaikeaa. Se ei vaan aina ole niin yksioikoista yhden metodin suhteen. Liika ehdollistaminen joka asiassa tuhoaa lopulta oman ajattelun.
Ei siinä tarvitse ketää lyömään ruveta tai huutamaan, vaan esimerkiksi äänenpainoa voi muuttaa ja lapsi voi mahdollisesti yhdistää sen tekoonsa. Ei sekään ole selviö. Itse en näe mitään väärää esim. "jäähypenkissä" tai "jäähynurkassa".



