Sitten yksi kaunis kerta käsijarru pamahti päälle vaivihkaa ja jarrutti auton menoa niin että huomasin asian vasta kun auton lämmöt olivat hieman kohonneet. Päästin kaasusta ja huomasin että autohan osaa jarruttaa itsestään (älyauto). Rytkytin k.jarrua urakalla ja onnistuin saamaan kuskin puolen lähes lukittuneen jarrun auki. Vannekkin oli kuin 8 KW sähkökiuas. Perrrr. No parin kympin vaijerihan sitten oli hieman rispaantunut juuri siitä kohtaan mistä (20 cm) on menossa rumpuun.
MIKSI SITÄ SUOJAPUTKEA EI OLE VEDETTY RUMPUUN ASTI??? Eli rispaantuminen tuli esiin kun väkisin vedin vaijeria pois sieltä rummun päässä olevasta suojaputkesta joka on muuten niin tiivis että se vaijeri mahtuu terveenäkin sinne juuri ja juuri.. No nipsasin rispaantuneet pois ja pistin reilusti vaselliinisprayta sinne kumin sisälle. Lisäksi tein paineilmaletkusta sen puuttuvan 20 cm suojan lopulle vaijerille. Laitoin vielä vaseliinia sen putken täyteen. Putken halkion pistin takaisin kiinni nippusiteillä. Seuraavaksi se vaijeri menee vanhuuttaan poikki mutta taas seisontajarru toimii..
AI NIIN MUUTEN!!! Se pieni rispaantuminen teki sitten kuitenkin isomman laskun. Jarrulevy meni vääräksi (vaihdetaan pareittan) ja vanne epätasapainoon, niin että kumi kului sisäreunasta sidekudokseen asti kaljuksi!!!
Homma on taas hanskassa ja kumit olivat muutenkin kuluneet ja menivät vaihtoon. Opelissa ei ole vikaa vaan sen käyttäjässä. Eli huumoria mukaan ja homma toimii.
Tässä omat käsijarrukokemukseni. v. 2007


